Kevät on yksi lempivuodenajoistani. Syyt ovat niitä samoja kliseitä, jotka kuitenkin ovat niin totta: valo, kasvu, kesän odotus, ensimmäiset leskenlehdet, raikkaan vihreät hiirenkorvat, elämän riemu, keväiset värit ja se tunne, kun voi lähteä ulos ilman takkia. Sulamisvesien muodostamia puroja voisi katsella hypnotisoituneena vaikka koko päivän, kunnes huomaa että varpaat sittenkin palelevat kevätkengissä ja sormikkaat voisivat kuitenkin olla vielä järkevät. Vaikka ulkona olisikin vielä hieman viileää, tieto lähestyvästä lomasta lämmittää kummasti.
Tänä keväänä, kuten monina muina keväinä, Jumala on jälleen saanut tehdä kevään myös mun sydämeen. Kutsunut elämään, antanut valonsa paljastaa, sulattanut lunta ja jäätä. Antanut auringon lämmittää ja antanut aavistuksia ja unelmia tulevasta. Jos kevät on tätä, mitä mahtaakaan kesä tuoda tullessaan?
 | | | | | | |
| ihan kaikki mun kukat ei tunnu kukkivan yhtä kauniisti... |
"Kevätpurojen solinaa, kasvun riemua huumaavaa. Kaikkialla soi laulu
onnellinen. Sinä uudeksi kaiken teet, kaikki toiveemme rauenneet. Sinä
syliisi nostat rakastavaan. Hiljaa kuljen halki uuden maan, hiljaa
odotan! Hiljaa Sinut kohdata nyt saan, Poika Jumalan.
Kevätpurojen
solinaa, kasvunriemua huumaavaa.Sinä hellästi täytät kaipauksen. Herra
sinua tervehdin, Sinä herätit minutkin. Soitat minussa kevään sinfoniaa.
Hiljaa kuljen halki uuden maan. Hiljaa odotan! Hiljaa Sinut kohdata nyt
saan, Poika Jumalan." |
|
|
|
|
|
