Kotitekoinen salsa

Jos salsan tekee itse, siinä säästää rahassa ja säästyy itse lisäaineilta. Samalla vaivalla voi myös tehdä purkillisen mietoa salsaa ja toisen tulista. Sitä paitsi, ainakin tästä salsasta tuli vähintään yhtä hyvää kuin kaupan salsasta!

Tarvitset

• tuoretta tomaattia tai n. 500g valmista tomaattimurskaa
• sipulia, vaikkapa kaksi
• valkosipulinkynsi tai vaikka kokonainen yksikyntinen valkosipuli
• tuore chili tai chilijauhetta maun mukaan, kaikkein herkimmät voivat jättää chilin pois ja korvata paprikalla
• (paprikaa)
• öljyä sipulin kuullottamiseen
• tuoretta korianteria kourallinen tai pari, vaihtoehtoisesti pari teelusikallista kuivattua
• suolaa maun mukaan
• (sokeria)
• mustapippuria maun mukaan
• (muutama rkl sitruuna- tai limemehua)
• (kuminaa)
• (tomaattipyrettä)
• (muita mausteita maun mukaan, esim. oregano)

Sipuli ja valkosipuli kuullotetaan (oliivi-)öljyssä pannulla. Tomaatit pieninä paloina kattilaan, tuoreista voi mielellään ottaa kuoret pois, kun ne alkavat irtoamaan. Kaikki sälä ja mausteet vaan sekasin kattilaan ja salsan voi kiehauttaa. Jos koostumus ei miellytä, sekaan voi heittää vielä tomaattipyrettä. Jos maustaa esim. oreganolle, se kannattaisi laittaa joukkoon vasta lopuksi.

Sitten vain tarjolle tai kuumana puhtaisiin lasipurkkeihin hetkeksi venaamaan.

Nam!

Kräkkereitä

Voileipäkeksi, suolakeksi, näkkäri... Mikäköhän olisi sopiva nimitys näille kuiville ja rapsakoille sipsiä paksummille, maustetuille keksintapaisille. Kutsunpa niitä kräkkereiksi (engl. cracker).

Teki mieli kokeilla tehdä kräkkereitä itse, koska osaan kaupan valikoimasta olen kyllästynyt, osassa on kaikenlaista ylimääräistä koodia, osa on aika kalliita ja kotitekoisista voi tehdä vaikka poron muotoisia näin pikkujouluaikaan! :) Ajattelin, että tässä lajissa pääsee varmaan aika paljon soveltamaan, eikä aineksiin mene montaakaan penniä. Tottahan tuo.

Kokeilin muutamaa erilaista. Ensimmäinen yritys sai inspiraatiota gluteenittomasta rosmariinikräkkerireseptistä. Lopputulos oli kuitenkin jotain aivan muuta. Alkuperäiset näyttivät huomattavasti herkullisemmilta kuin poroksi palaneet poroni.

Tässä suomennettu alkuperäinen resepti, perässä oma sovellutukseni

4 dl mantelijauhoa
1/2 tl (meri)suolaa
2 rkl tuoretta, hienonnettua rosmariinia
1 rkl oliiviöljyä
1 muna

1. sekoita kuivat aineet keskenään suuressa kulhossa
2. vatkaa muna ja oliiviöljy keskenään toisessa kulhossa
3. yhdistä
4. pyöritä taikina palloksi ja kauli kahden leivinpaperin välissä ohueksi levyksi
5. poista päällimmäinen leivinpaperi ja siirrä pellille
6. leikkaa esim. pitsaleikkurilla mukavan muotoisiksi paloiksi
7. paista 175 asteessa (vajaa) vartti, kunnes saa hieman väriä
8. anna jäähtyä

eipä paljoa ollut tuota mantelijauhetta...

muna + öljy vaahdoksi

tähän vielä lisäksi jauhot

Meillähän ei ollut mantelijauhoa eikä merisuolaa, saatika tuoretta rosmariinia. Gluteenittomuus lensi ulos ikkunasta kun mantelijauhe (huom. eri kuin mantelijauho) sai jatkoksi grahamjauhoja. Merisuolan sijaan meillä käytetään ruususuolaa ja rosmariinit oli ihan kivoja kuivattunakin. Lisäsin taikinaan myös jossain vaiheessa vettä, kun oli niin kuivaa ja mureni käsiin. Uunikin taisi olla 200 asteessa, hups.

kebablihaa? taikina täytyi siirtää leivinpaperille, jotta poroja ei täytyisi siirtää leikkaamisen jälkeen

Kekseistä tuli ihan kivoja, mutta... Jos kokeilen näitä toiste, aion kyllä hommata tuota mantelijauhoa ja noudattaa alkuperäistä reseptiä.

kun porot alkoivat turhauttaa... lisäsin vielä vähän vettä ja jauhoja, niin taikinasta tuli hieman helpommin käsiteltävää

Seuraava resepti haki inspistä hunajaisista kaurakräkkereistä ja tällä kohtaa kykenin noudattamaan reseptiä hieman paremmin, mikä näkyi ja maistuikin lopputuloksessa. Näistä tuli tosi herkullisia! :)

Tässä resepti suomeksi pienin muutoksin

1 dl (hieman kukkurallinen) kaurahiutaleita (meillä käytetään kaurahiutaleita+kauraleseitä)
1,5 dl  kokojyvävehnäjauhoja (tai grahamjauhoja tms)
2 rkl sokeria (tällä kertaa ruokokidesokeria)
1/4 tl suolaa (jälleen ruususuolaa)
1/2 tl leivinjauhetta
hyppysellinen kanelia
4 rkl voita palasina
3 rkl hunajaa (juoksevaa tai semijuoksevaa)
1/4 tl vaniljaa (tai vähän reilummin vaniljasokeria)
2 rkl vettä

Sekoitin kuivat aineet keskenään. Koska meillä ei ollut juoksevaa hunajaa, lämmitin sekä hunajan, veden että voin mikrossa keskenään, jolloin ne sekoittuivat mukavan tasaisesti. Sitten vaan kaikki sekaisin!

Palloksi -> leivinpaperille -> levyksi -> paloiksi -> uuniin 200 asteeseen -> uunista ulos ennen kuin palavat! :)

Ennen kuin laitoin uuniin, sivelin niitä hieman vedellä ja ripottelin kaurahiutaleita päälle koristeeksi.

Maistuivat herkullisilta brien ja passionhedelmähilon kanssa!

Kolmannet kräkkerit heitin vähän hatusta.

• Grahamjauhoja + normijauhoja fiiliksen mukaan
• Hieman öljyä
• Mausteita (pippuria, suolaa, sokeria, valkosipulijauhetta, reilusti paprikajauhetta)
• Vettä sen verran, että tuli kiva koostumus

Näistä muotoilin mm. tähtiä piparkakkumuotilla :) Ennen uuniin laittamista sivelin näitäkin hieman vedellä ja ripottelin suolamyllystä suolaa päälle. Uuni oli jälleen 200 asteessa. Tuli hauskoja ja rapsakoita!

Kräkkerit kannattaa säilöä ilmatiiviisiin purkkeihin, mutta ei niiden kauaa kannata antaa siellä lojua. Parhaita ne ovat tuoreina. Joidenkin lähteiden mukaan ne säilyvät viikonkin hyvinä, toisten mukaan ne kannattaa popsia muutaman päivän sisällä.

purkit päätyivät kahvihyllylle

Kerrossalaatti texmex-tyyliin

Kerrossalaatin voi koota mieleisistään aineksista ja parhaalta se näyttää lasikulhossa, jossa kerrokset pääsevät näyttäytymään komeina ja värikkäinä.

Tällä kertaa ruokalistalla on kerrossalaattia texmex-tyyliin. Aineksina

• tacomaustettua jauhelihaa (lämpimänä)
• jäävuorisalaattia
• kurkkua
• paprikaa
• fetaa
• kermaviilikastiketta
• salsaa (lämpimänä)
• maissia (lämpimänä)
• tacosipsejä

Tähän sopisi loistavasti myös

• oliivit (ei satu löytymään jääkaapista tällä hetkellä)
• cheddarjuusto tai cheddarkastike
• tomaatti ja sipuli (niille olen allerginen)
• tummat pavut
• jauhelihan sijaan tai jopa lisäksi broileri (lihan voi tietenkin myös jättää pois kokonaan)
• tai miksei vaikkapa avokado?

Me tykätään vähän tulisemmasta, joten jauhelihan seassa on samaa poblano-chiliä, jota löytyy kermaviilikastikkeesta ja salsa on sitä tulisempaa sorttia.

Kermaviilikastikkeessa on hiukan suolaa, pippuria ja sokeria sekä reilusti poblano-chiliä. Poblano on isokokoinen, mieto vihreä chili, jota ainakin Jyväskylässä myydään Herkussa.

Tietenkin salaatin voi myös koota valmiiksi annoksiksi lautasille tai laittaa esille niin, että jotkin ainekset ovat erillään. Silloin se on helpompi säilyttää seuraavaankin päivään, jos tarvitsee.

Matkalaukkujen kanssa kasvaneet

MK, TCK, KKK... Tuttuja termejä? Entäs matkalaukkulapsi, third culture kid, kolmannen kulttuurin kasvatti, missionary kid, lähetyslapsi..? Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Entäs kun siitä lapsesta kasvaa aikuinen? Mikä mä nyt olen? Muutama lähetyskentällä vietetty lapsuusvuosi alkaa olla koko ajan pienempi ja pienempi siivu elämäni vuosista. Suomessa en enää ole eksoottinen outo lintu, mistään ei päälle päin näy tai kuulu se, että muutamat merkittävät vuodet lapsuudestani ja varhaisnuoruudestani on vietetty hyvin erilaisissa maisemissa. Vai näkyykö?

Olen suomalainen. Puhun ainoana äidinkielenäni sujuvaa suomea, johon on lähivuosina tarttunut jopa hiukan keskisuomalaista sävyä. Pukeudun aika tavallisesti. Olen naimisissa ihanan supisuomalaisen miehen kanssa. Minulla on suomalainen ylioppilastutkinto. Rakastan Suomea. Haaveilen hirsisestä omakotitalosta. Arvostan Suomen luontoa ja suomalaisuutta. Osaan tehdä lihapullia. Suomi on kotimaani, josta en ikinä haluaisi luopua. Arvostan monia asioita suomalaisessa hengellisyydessä. Olen jopa oppinut nauttimaan suomalaisesta iskelmämusiikista. Keittiönkaapeistani löytyy iittalat ja ruisjauhoja. Itsenäisyyspäivänä leivon karjalanpiirakoita. Jos olen ulkomailla, kaipaan ruisleipää, ksylitolia ja yksityisyyttä. Olen siis aika suomalainen, eikö niin?

No, mutta...

Miksi lapsuusmuistoista kultaisimmat usein vievät minut muihin maisemiin? Miksi vuosien jälkeen 'kotiinpaluusta' syttyi rakkaus Bangladeshia kohtaan? Miksi en voi tyytyä tallaamaan katuja katse maassa? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen koen lähetyslapseuden olevan edelleen niin suuri osa identiteettiäni? Miksi en malta pysyä aloillani, vaan jatkuvasti suunnittelen seuraavaa muuttoa? Miksi taiteessani tulee jatkuvasti esille Bangladeshin lapsuusmuistot? Miksi tulen niin onnelliseksi siitä, kun ostan kaupasta litsejä? Miksi suunnittelen jatkuvasti matkaa Aasiaan? Miksi keitän iltaisin chaita miehelleni? Miksi en osaa kuvitella tulevaisuutta niin, että tulisin aina elämään Suomessa? Miksi poikkean kotimatkalla etnisessä ruokakaupassa? Miksi jatkuvasti opettelen uusia kieliä? Miksi olisin halunnut hääautoksemme rikshan? Miksi en lakkaa kummastelemasta luterilaista jumalanpalvelusta? Miksi maustekaappimme pursuaa? Miksi jokin tietty maku, tuotemerkki tai haju yhtäkkiä tempaa toiselle puolelle maapalloa? Miksi ulkomaalaiset Suomessa ovat lähellä sydäntäni? Miksi edelleen olen yhteydessä ihmisiin, joita en ole nähnyt 12 vuoteen? Miksi viime yönä unta odotellessani laskin mielessäni, kuinka monella kielellä osaan sanoa 'kiitos'? Miksi vieläkin koen silloin tällöin tarvetta käsitellä lähetyslapseutta ja siihen liittyviä asioita? Paljon kysymyksiä, ja nämäkin ovat vain jäävuoren huippu.

Koen kuitenkin kuuluvani niihin lähetyslapsiin, jotka ovat sopeutuneet Suomeen ja suomalaiseen elämään hyvin. Koen todellakin olevani suomalainen, mutten kuitenkaan aina tai joka tilanteessa. Usein mietin, olenko edes 'oikea' lähetyslapsi, kun asuimme ulkomailla vain muutaman vuoden ja siitäkin on jo niin kauan...? Vaikka lähetyskautemme olikin lyhyt, on kokemus jättänyt lähtemättömän jäljen.

Mitä jälkiä se on jättänyt? 

Jotkin asiat näen hieman eri silmin. Tutustun ja jopa ystävystyn ihmisiin nopeasti, mutta vain osa näistä ystävistä jää pidemmäksi ajaksi rinnalle kulkemaan. Kun tulen uuteen paikkaan tai muutan uuteen kaupunkiin, sopeudun tilanteeseen aika nopeasti. Minun on vaikea olla aloillani. Luen uutisia mieluiten muistakin lähteistä kuin suomalaisista sanomalehdistä. Koen todella tärkeäksi sen, että minulla on Suomessa kotikaupunki, joka on ikäänkuin tukikohtani. Olen kaivannut toisten lähetyslasten seuraa ja ollut kiitollinen siitä, että olen heidän kanssaan saanut jakaa kokemuksia ja puida lähetyslapseutta. 'Vertaistuki' on ollut tärkeää, koska usein olen arka puhumaan lapsuuteeni liittyvistä asioista muiden kanssa. Olen pelännyt, että heille tulee olo, että jotenkin alleviivaan itseäni ja erityisiä kokemuksiani. Olen myös kokenut suurta tarvetta sulautua joukkoon ja olla samanlainen kuin ihmiset ympärilläni. Se, että kaikki kristityt kaikkialla maailmassa muodostavat yhden ison Jumalan perheen tuntuu minulle jotenkin todella todelliselta ja tärkeältä. Nuorempana en hallinnut kaikkia suomalaisia käytöstapoja ja saatoin tuijottaa ihmisiä tai jutella tuntemattomille.Välillä jopa ystävystyin ihmisiin bussissa!

Mitä aikuisena lähetyslapsena toivon muilta?

Toivon, että ymmärrät sen, että kun mainitsen jostain eksoottiselta kuulostavasta jutusta tai kerron lapsuusmuistojani ("Eikä, oon viimeks nähny noita lapsena Bangladeshissa!" tai "Silloin kun rakennettiin bambumaja koulun pihalle..." ), on kyse ihan yhtä tärkeästä asiasta kuin vastaavasta lapsuusmuistosta, joka liittyy Suomeen ("Muistatko, kun lauantaipusseissa oli ennen näitä karkkeja?" tai "Silloin kun soudeltiin Alasenjärvellä..."). 

Toivon, ettet pidä minua superkristittynä. Vanhempani päättivät lähteä lähetystyöhön, en minä. Tosin se ei tee edes vanhemmistani superkristittyjä, ehei.

Toivon, että jaksat joskus kuunnella juttujani, sillä silloin tällöin tulee tarve puhua kokemuksistani. 

Toivon, että huomioit sen, että jokaisella lähetyslapsella on hyvin erilaiset taustat ja lähetyslapset suhtautuvat lähetyslapseuteensa hyvin eri tavoin. Silloinkin, kun on kyse saman perheen lapsista. 

Toivon, että olet armollinen, kun en tiedäkään kaikkea lapsuuteni maasta. Ja silloin, kun minulla ei ole hajuakaan vanhempieni työkuvioista lähetyskentällä. Olin lapsi ja elin lapsen elämää. Minua kiinnosti enemmän rullaluistelu ja hennatatuoinnit kuin se, kenen tummahipiäisten miesten kanssa vanhempani milloinkin pitivät palaveria ruokapöytämme äärellä.

Toivon, että saan olla sinulle ihminen ja ystävä. Meillä on todennäköisesti niin paljon enemmän yhteistä kuin erilaista.

Varmaan kaikkien meidän identiteetti koostuu erilaisista osista ja palasista. Lähetyslapseus ja Bangladesh on loppujen lopuksi kuitenkin vain yksi palanen minun palapelissäni. Aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, ja ehkä joskus kirjoitankin, mutta eiköhän tämä pintaraapaisu riitä tämän illan ajatuksista :) Saa kysellä ja kommentoida!

Siunattua viikonloppua!

<3: Hanna

Chicken Tikka Masala

Kokkailtiin tänään miehen kanssa ja tehtiin ekaa kertaa tikka masalaa itse. Purkistakin se maistuu ihan hyvälle, mutta... tämä voitti purkkisoosin 100-0. Ja se oli yllättävän helppoa valmistaa!

Käytin apuna Valion reseptiä, jonka löydät täältä. En kuitenkaan noudattanut ohjetta kovinkaan orjallisesti, lisäilin mm. hieman mausteita, onneksi! Hain inspistä myös mm. Jamie Oliverin ohjeesta. Wikipedian mukaan tutkijat ovat löytäneet 48 erilaista chicken tikka masala ohjetta ja ainoa yhteinen ainesosa näissä resepteissä oli kana, oho!

Tässä kuitenkin tämänpäiväinen reseptimme:

Jos ehdit, laita kana marinoitumaan jo edellisenä iltana tai edes tuntia aiemmin. Marinadin voi tehdä maustamattomaan jogurttiin ja siihen voi laittaa samoja mausteita kuin kastikkeeseen. Mulla oli niin nälkä, että kana sai maustua sitruunamehussa hetken ennen pannulle päätymistä.

Ainekset:

• 450g broilerin filettä
• tuoretta korianteria (lisätään vasta aivan lopuksi)
• n. 8 kpl tomaatteja
• 2 rkl tomaattipyreetä
• 3 dl turkkilaista jogurttia (+vähän tarjoilua varten, jos vaikka tulee liian tulista)
• 2 sipulia
• 1 yksikyntinen valkosipuli
• 1 tuore punainen chili
• 4 cm tuoretta inkivääriä
• 1,5 tl suolaa
• 1 tl kuminan siemeniä
• 1 rkl garam masalaa
• pala kanelitankoa
• muutama neilikka
• muutama kokonainen vihreä kardemumma
• ripaus paprikaa
• 1 tl kurkumaa
• 1/2 tl cayennepippuria
• tilkka sitruunamehua
• voita tai öljyä paistamiseen

Vaiheet:

1. Kuullota sipuli, valkosipuli, tomaattipyree, raastettu inkivääri ja muut mausteet pannulla rasvassa.
2. Lisää kuutioidut tomaatit ja anna hautua 15 min.
3. Ruskista suikaloidut broilerinfileet toisella pannulla.
4. Lisää jogurtti ja kana maustettuun tomaattikastikkeeseen.
5. Anna hautua 10 min.
6. Tarjoillessa lisää annoksen päälle (runsaasti) tuoretta korianteria.
7. Tarjoile basmatiriisin kanssa. Lisäksi esim. naanleipä, raita, kaikenlaiset chutneyt yms sopivat lisukkeiksi.

me laitettiin tavallisten tomaattien lisäksi kirsikkatomaatteja

lisäsin osan suolasta ja muista mausteista suoraan kanaan

jogurtti pehmentää makuja

korianteri kannattaa lisätä vasta aivan lopuksi

kana tikka masalaa, riisiä, ananaschunteyta, korianteria ja turkkilaista jogurttia

Kävikö pahasti?

Voi, kuinka ilahduin tästä Kävikö pahasti?-kampanjasta! Kampanja on kahden bloggaajan keino herätellä ihmisiä välinpitämättömyydestä.

Oon niin monta kertaa meinannut kirjoittaa aiheesta, mutta se on aina jäänyt. Joskus syynä on ollut se, ettei mulla ole mitään uutta sanottavaa. Toisinaan taas olen ajatellut, että tekstistä tulisi helposti liian tekokeskeinen. Enkä myöskään halunnut kirjoitta tekstiä siitä, kuinka itse toimin oikein kun kaikki muut kulkivat ohi.

Iloitsen siitä, etten ole ainoa, joka on huolissaan siitä, että me ihmiset kuljetaan toistemme ohi. On pelottavaa, kuinka pidämme arjessa kohtaamiamme ihmisiä vain tuntemattomina ohikulkijoina, robotteina kaupan kassalla ja patsaina, jotka istuvat viereisellä penkillä bussissa. Onhan se välillä ihanaakin, että Suomessa saa olla omassa rauhassaan. Ei ystävällinen katse tai pieni hymy ketään kuitenkaan satuta, suomalaistakaan?

Liian monta kertaa olen kaivannut apua,
eikä kukaan ole huomannut.
Liian monta kertaa olen nähnyt sokean toisella puolen katua
törmäämäisillään esteeseen,
eikä kukaan ole sanonut mitään.
Liian monta kertaa olen nähnyt kaukaa,
kuinka vanhus kaatuu
ja moni menee ohi,
ennen kuin joku pysähtyy auttamaan.
Liian monta kertaa olen epäröinyt soittaa hätänumeroon.
Liian monta kertaa olen ajatellut,
että mitäköhän minusta ajatellaan
jos puutun tilanteeseen.
Liian monta kertaa olen kulkenut ohi.
En ole uskaltaut auttaa.
En ole "ehtinyt" auttaa.
En ole kehdannut auttaa. 
Liian monta kertaa
mun sydän on ollut liian kova
ja liian kylmä.


Kauan sitten ja monen monta kertaa olen tehnyt sen päätöksen, etten kulje apua tarvitsevan ohi. Oon huomannut, että auttamaan pysähtymisestä täytyy tehdä tapa, muuten tulee kuljettua ohi. Joskus autettava ei ole ollut kovin kiitollinen saamastaan avusta tai ollut liian huonossa kunnossa tajutakseen kiittää, joskus olen myöhästynyt tapaamisesta tai luennolta. Joskus olen saanut hämmentyneitä ja kummeksuvia katseita. Joskus taas oon saanut uuden tuttavuuden ja saanut kuulla kiinnostavia tarinoita. Aina, kun olen pysähtynyt auttamaan, olen välttynyt siltä kamalalta tunteelta, kun kovettaa sydämensä ja kylmästi kävelee ohi.

Ehkä minulla on vain liian negatiivinen käsitys ihmiskunnsta, mutta oon itseasiassa lähiaikoina myös tosi usein yllättynyt positiivisesti siitä, kuinka ihmiset ovat pysähtyneet auttamaan ja ovat olleet ihmisiä toisilleen.

Kristittynä ajattelen, että meidän jos kenenkä tulisi ottaa laupiaasta samarialaisesta mallia. Meidän tulis olla ne, jotka loistaa kuin tähdet taivaalla, jotka rakastaa koska Jumala on ensin meitä rakastanut ja joilla on taivaallinen kutsu auttaa. Meidät tulis tuntea siitä, että me rakastetaan. Kunpa kristityt tunnettaisiin siitä, että me tarjoudutaan auttamaan.

Jumala, auta.

En halua kulkea ohi, haluan rakastaa.

Täytä mut sun rakkaudella.

Avaa mun silmät, 

avaa mun sydän, 

että voin huomata ihmiset mun ympärillä.

Anna anteeksi mun välinpitämättömyys.

Kiitos siitä, että sä et kulje kenenkään ohi.

Anna mun olla sun auttavina käsinä.

Opeta mua rakastamaan.

Onko sulle käynyt pahasti? Pysähtyivätkö ohikulkijat auttamaan vai kulkivatko kaikki ohi?

Chai time!

Kun haluan hemmotella itseäni ja nautiskella, keitän chaita. Chai ei ole ihan mitä tahansa lientä, vaan herkullisen täyteläistä mausteista ja makeaa maitoteetä. Kahviloista saat chain kaltaista juomaa kun tilaat chai lattea. Chai, se jos mikä lämmittää sekä kehoa että mieltä.

Harvinaisen vaaleaa chaita

Chaita juodaan monissa Aasian maissa ja sen maku ja koostumus vaihtelee maan mukaan. Kuten vaikkapa suomalainen omenahillo, myös chai on erilaista riippuen siitä, kenen kotona sitä keitetään. Kerronpa teille, kuinka meillä keitetään chaita!

Koska en ole löytänyt kaupoista valmista chai-masalaa (masala = mausteseos), enkä ole itse jaksanut sellaista tehdä, teen joka kerta hieman erilaista chaita.

Keitän chain maitoon. Kaikkein mieluiten teen chain täysmaitoon, jolloin laimennan sitä vedellä. Löysin juuri lempparimaitoni chain tekoon, Hilja-maidon, mutta sitä ei meinaa enää löytyä kaupoista.

 

Keittämässäni chaissa on mausteina aina reilusti kardemummaa, fiiliksen mukaan kanelia, jonkin verran mustapippuria ja neilikkaa, mutta yleensä myös hieman chiliä, reilusti inkivääriä, hieman fenkolia sekä laakerinlehti tai pari. Ystäväni vinkkasi, että suomalaiseen makuun sopivaan chaihin käy vanilja, jonka jälkeen myös se on tullut jäädäkseen. Usein chaihin laitetaan myös anista, mutta sitä ei vielä meidän maustekaapistamme löydy. Chai-reseptejä löytyy monenlaisia, joten ehkä chaita ei voi tehdä kovin väärin?

kaneli

kardemumma

laakerinlehdet

neilikka

fenkoli

vaniljamylly, niin kätevä keksintö!

Jos chai on uusi tuttavuus, kannattaa mausteita laittaa aluksi hillitymmin ja maistella rauhassa. Meillä kuitenkin usein keitetään hyvinkin mausteista chaita.

Chaihin kuuluu myös olennaisesti makeus. Laita siis reilusti sokeria ja lisää vielä muutama lusikallinen vaikka sokerin määrä jo hirvittää!

Jos haluat kuulla, kuinka Manjula-rouva keittää chaita, katso video täältä. Manjulan sivuilta löytyy muitakin hyviä ohjeita, suosittelen! Mutta seuraavaksi kerron, kuinka itse sen teen:

1. Lämmitän maidon lähes kiehuvaksi
2. Lisään mausteet
3. Lisään teen
4. Annan hautua ja keittyä
5. Lisään sokerin
6. Maistan
7. Mahdollisesti lisään joko sokeria, maitoa, vettä tai jotakin maustetta
8. Siivilöin
9. Nautin

Lopuksi vielä muistilista. Tarvitset:

• Kattilan
• Siivilän
• Mustaa teetä (teepussi tai irtoteetä)
• Mausteita tai valmista mausteseosta (kardemumma, kaneli, mustapippuri, inkivääri, neilikka, anis, vanilja, chili, laakerinlehti, fenkoli tai jotain näistä)
• Sokeria
• Maitoa
• (Vettä)
• Söpöt lasit/kupit, joista tulee hyvä mieli
• Ystävän, jonka kanssa viettää hyvä hetki
• Aikaa, jotta voit nauttia sekä chain valmistamisesta että sen juomisesta

Paprikatacot tai täytetyt paprikaveneet

Harmittaa, kun en tajunnut ottaa kuvia eilisistä täytetyistä paprikoista. Ei niin, että ne olis olleet jotenkin kauniita, mutta tää postaus olis ollut trendikkäämpi kuvan kanssa ;)

Jaanpa siis teille eilen keksimäni reseptin, se on superhelppo!

Tarvitset:

• jauhelihaa
• (sipulia)
• taco-maustepussin
• tölkin maissia
• (suippo)paprikoita
• juustoa

Teet näin:

1. Paistat sipulin ja jauhelihan
2. Lisäät tacomausteet ja maissin
3. Laitat uunin päälle (grillivastus on kiva, tai sitten vaikka tasalämpö n. 200'C)
4.  Huuhdot paprikat
5. Jos on kyse suippopaprikoista, halkaiset ne veneiksi, päästä varpaisiin. Normipaprikoille voit tehdä mitä huvittaa.
6. Täytät paprikat jauhelihatäytteellä
7. Päälle juustoa
8. Laitat paprikat uuniin
9. Otat ne pois kun juusto on sulanut nätisti (n.10 min)
10. Syöt
11. Tarjoat lisukkeena salsaa, jos huvittaa

Syötiin näitä eilen ystävien kanssa ja maistui! Taidettiin myös olla vähän nälkäisiä... :)

check! check!

Kerroin edellisessä postauksessa todo-listastani, jonka tein kesälle. Poimin tänään ja eilen noin kuusi litraa kantarelleja, joten nyt taitaa kesä olla jo kääntymässä syksyyn. Nyt voi siis jo katsoa kesää taaksepäin ja todeta, että olipahan ihana kesä!

En ollut todo-listalleni osannut laittaakaan monia sellaisia asioita, joita tuli  kuitenkin tehtyä. En osannut kesän alussa vielä aavistaa, että pompin kalliota alas kasvot edellä (valjaissa, onneksi), kyyditsen muutaman kerran liftareita, grillataan 17 kiloa kebabia, käyn asuntomessuilla, maalaan useita tauluja, koen upeita asioita ja hetkiä ripareilla, maistan superhyvää intialaista ruokaa yökerholta näyttävässä "ravintolassa", saan yhden elämäni koskettavimmista tekstareista, näen kuolleiden ihmisruumiiden parittelevan (Heurekassa...), tartun pitkästä aikaa tennismailaan ja opin vähän biitsiä.

Todo-listalle jäi yksi toteuttamaton kohta: aamupala satamassa. Satamassa tuli kyllä käytyä monesti, myös ilta- ja yöpalalla. Aamupalaakin toisaalta tuli vietettyä anoppilassa, mökillä, autossa, vattupuskassa, veneessä, kotona, Lapissa, Hollolassa ja vaikka missä. Hääpäivän aamuna sain aamupalan sänkyyn, nam!

Kesän hittijuttuja olivat ehdottomasti listalta löytyneet rosvopaisti, Heinola, naku-uinti, pakastetut viinirypäleet ja telttasauna, suosittelen! :)

Viime postauksessa kehoitin nauttimaan, menemään ja tekemään. Tätä neuvoa olen ainakin itse noudattanut tänä kesänä. Se levon muistaminen onkin tuottanut hieman enemmän haastetta, tyhjiä päiviä kun ei ole montaa tähän kesään mahtunut.

Vaikka syksy onkin epävirallisesti jo alkanut, ehkä aurinkoisina päivinä ja lämpiminä hetkinä saa vielä hetken leikkiä kesää. Ehkä kesä antaa vähän armonaikaa ja ehdin vielä sinne satamaan aamupalalle.

TODO

Olen kesäihmisiä ja juuri sen vuoksi rakastankin kevättä. Saa odottaa kesää ja suunnitella. No, oikeastaan yleensä suunnittelemisen sijaan keskityn haaveilemiseen ja unelmoimiseen. Rakastan unelmia ja voisin haahuilla haaveilemassa vaikka kuinka kauan, tai ainakin kunnes tulee nälkä. Rakastan nimittäin myös ruokaa :D

Kesästä haaveileminen auttaa selviämään hektisestä keväästä, mutta usein huomaan myös ladanneeni liikaa odotuksia lomalle. Yhtäkkiä onkin syksy ja huomaan odottavani seuraavaa kesää. Kesä on äkkiä ohi. Usein on tunne, ettei edes ehtinyt tekemään mitään. Haaveet jäi toteuttamatta. Tai unohtuivat.

Alkukesästä tuli tehtyä todo-lista kesälle 2013. Asioita, joita haluaisin kesällä tehdä. Lista päätyi seinälle muistuttamaan, että kesästä saa nauttia.

Heti kun kiireiseltä kesätyöltäni ehdin, aloin toteuttamaan näitä haaveitani. Pian huomasin, että onhan sitä tullut jo ehdittyä tehdä vaikka mitä, juttuja toisen perään sai vetää yli.

En missään nimessä halunnut tehdä listasta stressin aiheuttajaa, inhoan stressiä. Lista on kuitenkin inspiroinut minua tekemään asioita pelkän haaveilun sijaan ja huomaan nauttineeni tästä kesästä jo aivan mielettömän paljon! Kesään on mahtunut paljon ihania hetkiä ja retkiä ja juttuja ystävien kanssa. Ja vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä...

Nautitaan! Tehdään! Mennään! Ja muistetaan myös levätä ja olla. Nyt on kesä. Kesä on nyt!

Chapateja!

Chapatit ovat bangladeshilaisia leipälettuja, joita tapaa monissa muissakin Aasian maissa välillä hieman eri nimillä. Ne ovat helppoja ja nopeita tehdä ja ainekset löytyvät aina kaapista.

Chapateja voi syödä sellaisenaan leivän tapaan, mutta niitä voi myös käytää tortillalettujen tapaan ja kääriä ruoan chapatin sisään. Meillä niitä käytetään itseasiassa myös tortillalettuina.

Tässä resepti, jota käytän:

4dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa (yleensä laitan hieman enemmänkin...)

1-1,5 dl vettä

2 rkl öljyä

Ainekset sekoitetaan keskenään ja taikinan voi laittaa hetkeksi jääkaappiin tekeytymään. 

Sen jälkeen jaa taikina 12 osaan, pyöritä palloiksi ja kauli ohuiksi. Käytä runsaasti vehnäjauhoa helpottaaksesi kaulimista. Chapatit voi kaulia korkeintaan yhtä isoiksi kuin paistinpannusi halkaisija.

Paista chapatit kuumalla pannulla, käytä halutessasi öljyä. Chapatit paistuvat pikaisesti, varo ettet polta niitä tai paista niitä liian rapeiksi. Paista molemmin puolin ja käännä heti, kun chapatiin tulee ruskeita pilkkuja/läiskiä. Mahdolliset ilmakuplat voi puhkoa. Chapatit ovat parhaimmillaan pannulta tultuaan, mutta jos et syö niitä heti, muista peittää ne. Rapeina ja kuivina niiden sisään on hyvin vaikea kääriä täytteitä.

Tänään söimme chapateihin käärittynä kaali-kanatäytettä ja mangoista jogurttikastiketta.

Kanatäytteen tein näin:

Pannulle öljyä ja mausteita. Mausteina satuin tällä kertaa laittamaan inkivääri-valkosipulitahnaa (reilusti!), vihreää currytahnaa (ruokalusikallinen), suolaa, runsaasti garam masalaa, hieman fenkolia, chiliä, korianteria, mitäköhän muuta? Kuumensin öljyn ja mausteet ja sen jälkeen lisäsin pannulle kanan. Paistoin kanan ja lisäsin neljäsosan kaalia. Annoin muhia ja lisäsin soijaa.

Mangoinen jogurttikastike syntyi nopeasti:

Maustamatonta jogurttia, ruokalusikallinen mangochutneyta, chiliä ja inkivääriä.

Kanatäyte ja jogurttikasike olivat omia sovelluksiani, eivätkä varsinaisesti edusta minkään tietyn maan ruokakulttuuria. Hyvin ne silti sopivat yhteen ja maistuivat. Kokeile ja sovella itse.

Kerran teimme chapatien kanssa herkkusieni-inkivääritäytettä, se oli tosi hyvää! Tämän linkin takaa löydät ohjeen, jonka pohjalta sovelsimme oman versiomme.

Herkullista toukokuuta!

<3: Hanna