keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Erilainen kuningas

Jouluna muistetaan sitä, kuinka Jumala antoi ainoan poikansa tulla maailmaan ihmiseksi, kuinka Jumalan ainoa poika suostui luopumaan taivaallisesta luksuksesta ja syntymään paskanhajuiseen talliin. Jeesus todella tuli ihmiseksi, syntyi viattomana ja eli synnittömän elämän. Se olikin ensimmäinen ja viimeinen synnitön ihmiselämä. Hän ei kuitenkaan kuollut viattomana ja synnittömänä. Päinvastoin, hän kantoi ristille aikamoisen syntitaakan, nimittäin sun ja mun synnit ja koko ihmiskunnan pahuuden. En pysty edes kuvittelemaan, kuinka tuskallista on ottaa kannettavakseen sellainen taakka.

Jesajan kirjan 53. luvusta  voit lukea yhden monista vanhan testamentin ennustuksista, jotka kertovat Jeesuksesta. Jesaja kuvailee, kuinka meidän rikkomukset lävisti Jeesuksen ja meidän pahat teot ruhjoivat hänet, vaikka luulimme hänen kärsivän rangaistusta omista teoistaan. Jesaja myös kertoo, että näiden Jeesuksen haavojen hinnalla me ollaan parannuttu ja että Jeesus teki tämän jotta meillä olis rauha. Jumala maksoi kalliin hinnan meidän vapaudesta, ei anneta sen mennä hukkaan omalla kohdallamme.

Jeesus ei todellakaan tullut elämään mitään kiiltokuvaelämää eikä hän ollut mikään kansikuvapoika ihmisenä eläessään. Hän eli pakolaisena, häntä kiusattiin, ruoskittiin, hänen kasvoilleen syljettiin ja hänen ystävänsäkin jättivät hänet. Hän ei ainakaan Jesajan mukaan ollut naapuruston hyvännäköisin poikamies. Maanpäällisen elämänsä lopuksi hän kuoli kaamean kuoleman. Hän ei tehnyt tätä kenenkään pakottamana. Häntä pakotti rakkaus meitä kohtaan ja kuuliaisuus Isäänsä kohtaan.

Ainakin mä mokailen joka päivä. Tulee sanottua asioita, jotka haluais vetää takaisin ennen kuin on edes ehtinyt sanoa ne loppuun. Tulee sanottua asioita, joiden ei edes tajua satuttavan toista. Tulee heitettyä huonoa läppää. Tulee tehtyä asioita, joiden tietää olevan väärin. Tulee tehtyä asioita, joita yrittää olla tekemättä. Puhumattakaan ajatuksista ja asenteista tai niistä kaikista asioista, jotka jättää tekemättä! Mä joudun toteamaan, että mun sydän on kylmä ja likainen. Silloinkin, kun teen hyvää, huomaan usein tekeväni sen ihan vääristä syistä. (Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei niitä hyviä juttuja kannattaisi tehdä.) Usein, kun häpeän sanojani tai tekojani, huomaan häpeäväni niitä vain sen vuoksi, että mietin, mitä muut ajattelevat musta.

Tämän takia ja toisaalta tästä huolimatta Jumala antoi Jeesuksen syntyä Beetlehemin talliin ja lopulta kuolla Golgatalla. Mä ainakin tarvitsen anteeksantoa ja sitä, että Jumala puhdistaa mut. Siksi oon iloinen siitä, että meidän kuningas ei jäänyt taivaalliseen hoviinsa nauttimaan, vaan alentui elämään ihmiselämän ja kuolemaan meidän puolesta. Aikamoinen kuningas meillä!

Hyvää joulunodotusta myös sulle!

<3: Hanna

perjantai 16. marraskuuta 2012

Arvokasta ja arvokasta

Nyt on pakko mainostaa, www.pariterapiakeskus.fi. Isäni avasi upouudet nettisivut ja on vaikea olla olematta ylpeä isästään. Ja miksei saisikaan olla ylpeä! :)

Harvoin jonkin palvelun hinnaston lukeminen laittaa ajattelemaan, mutta tällä kertaa laittoi. Hinnaston esiteltyään isäni humoristisesti vertaa pariterapian hintoja auton, lemmikin tai kodin huoltamiseen meneviin kuluihin. Naurattaahan se, että ihmiset ovat valmiita laittamaan vaikkapa lemmikkikoiraansa tai kauneudenhoitoonsa suuria summia rahaa. Se on ihan ok, että auton jakohihnan ja vesipumpun vaihto maksaa 600e, ulkomaanreissu tonnin ja ripsienpidennys reilun satasen. Onhan se tärkeää huoltaa autoaan, kotiaan, lemmikkiään ja ulkonäköään. Kuitenkin, monet pitävät terapiaa kalliina. Eikö oma hyvinvointi ja perheen hyvinvointi sitten ole sen arvoista, että siitä tulisi ihan yhtä lailla pitää huolta?

Sanotaan, että arvomme näkyvät kalenterissamme ja tiliotteessamme. Eihän se tietenkään ole koko totuus, mutta kyllä se jotakin kertoo. Ainakin omaan kalenteriini voisin raivata enemmän tilaa parisuhteeseen panostamiselle ja muutamille treffeille puolisoni kanssa.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Cookies!

Jaan teidän kanssanne yhden lempiresepteistäni, jonka olen saanut entiseltä naapuriltani, joka taas on saanut sen toiselta naapurilta. Lisäsin reseptiin hieman lisää suklaata ja tänään kokeilin myös banaania :)

125g voita
0,75 dl sokeria
0,75 dl fariinisokeria
2 kanamunaa
3 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
0,5-1 tl vaniljasokeria
200 g suklaata
(1 banaani)

Kaikki sekoitetaan keskenään ja paistetaan noin 15 min 200 asteessa uunin keskitasolla. Kun taikinaa kasaa pieniksi keoiksi leivinpaperille, täytyy huomioida se, että keksit leviävät todella paljon.

Muutama huomio vielä: voi on hyvä tietenkin sulattaa ja leivinjauhe sekoittaa jauhoihin. Suklaa ja banaani paloitellaan. Itse käytin voin sijasta Oivariinia, toimii. Laitoin reilun desin vehnäjauhoa ja loput täysjyväjauhoa ja vähän vehnäleseitä. Kaikensorttiset suklaat toimivat, tänään käytin Maraboun Daim-suklaata, nam! Jos tahtoo vieläkin suklaisempia keksejä, voi taikinaan sekoittaa muutaman lusikallisen kaakaojauhetta.

Todella helppo ja hyvä resepti!

tiistai 6. marraskuuta 2012

Makumatka lapsuuteen

Mikä herättää sun muistot kaikkein parhaiten? Kuvat, maut, tuoksut? Melodiat, tunteet, esineet? Jos tämä olisi kyselylomake, lisäisin vielä vaihtoehdon "jokin muu, mikä?"

Puhuimme eräällä kurssilla siitä, kuinka kuvat kantavat tarinoita ja tuovat mieleen muistoja. Mulle kuvat ja esineet on tosi tärkeitä just niiden tarinoiden takia. Kuitenkin, tuoksut ja hajut saattavat yllättäen tempaista nykyhetkestä menneisyyteen.

Tänä viikonloppuna huomasin tehneeni pienen makumatkan menneisyyteen ja vähän toiselle puolelle maailmaa.

Kaikki alkoi siitä, kun K-kaupassa oli pomeloita tarjouksessa. En epäröinyt, vaan kannoin reilun kilon kokoisen greipin ja appelsiinin kaltaisen jättimäisen sitrushedelmän kotiin ihan innoissani. Kassalla yksi vanha mies kysyi minulta, että mikäs se tuollainen hedelmä on ja pian huomasin pitäväni hänelle ehkä liiankin perusteellisen mainospuheen pomelosta. Kaikki tämä innostus johtui siitä, että olin viimeksi lapsena Bangladeshissa syönyt pomeloa. Seuraavana päivänä kuorin pomelon ja söimme sitä ystävien kesken. En tainnut olla ainoa, joka ihastui tähän hedelmään! Tämä pomelo vei minut rottinkiseen korikeinuun riippumaan, popsimaan pomelonpaloja hennoilla kymmenvuotiaan lapsen sormilla ja nauttimaan ilmastoidusta huoneilmasta maassa, jonka kuumankosteaan ja saasteiseen ulkoilmaan tuntuu ensitapaamisella melkein tukehtuvan.

File:Citrus grandis - Honey White.jpg
Lähde: Wikipedia


Viikonlopun makumatkailu tästä vain yltyi. Joimme chaita illan hämärässä, söimme bangladeshilaista munakasta aamupalaksi ja joimme papaijamehua. Ja tämä kaikki yllätti minut viikonloppuna, jonka ainoa suunnitelma oli leipoa suklaakakkua rakkaan ystävän kanssa.

Välillä tekee hyvää lähteä matkalle. Aina ei tarvitse lähteä omaa keittiötään kauemmas.

Kokeile. Käy ostamassa sitä karkkia, jota isä toi aina laivalta. Juo sitä teollisen makuista mehua jota kinusit lapsena. Syö kaakaojauhetta suoraan purkista ja tee murutaikinaa ihan vain syödäksesi sitä. And all you TCK's, kolutkaa kaupunkinne etniset ruokakaupat, kauppojen etnisen ruoan hyllyt ja netin loputtomat reseptit ja ruokablogit. Ostakaa pomelo tai tölkki Dr. Pepperiä. Ja kun käytte ulkomailla ja ostatte pullon Ribenaa, tuokaa toinen kaverille.

Maukasta viikkoa!

P.S. Tietääkö kukaan, mistä Suomessa saisi chai-masalaa? Taidan olla riippuvainen.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Askarteluja ja muuta sälää

Hei!

Tein uuden blogin, jonne kerään kaikkia askarteluun ja muuhun väkertämiseen liittyvää, joten tämä blogi tulee todennäköisesti tulevaisuudessa sisältämään vähemmän krääsää ja toivottavasti myös enemmän ajatuksia. Käykää toki kurkkaamassa myös askartelublogiani osoitteessa maalasin.blogspot.fi!

Siunattua viikkoa!

<3: Hanna

maanantai 8. lokakuuta 2012

"Elä tänään, maksa huomenna."

Näin mainosti jokin pikavippejä tarjoava yritys tienvarsikyltissänsä.

"Elämä on lyhyt. Syö ensin jälkiruoka." Näin lukee talouspaperirullassamme.

Jälkiruoan syöminen ensin kuulostaa söpöltä ja hauskalta ja tässä mietelauseessa piilee toki myös viisaus. Elämä on lyhyt, mikset nauttisi siitä? Miksi eläisit sitku-elämää, kun voit elää nyt. Tehdä nyt. Toteuttaa unelmiasi. Nauttia saamistasi lahjoista. Sen sijaan, että haikailisit menneitä tai haaveilisit tulevasta voisit käyttää hyvin tämän hetken.



Näissä kahdessa lauseessa on kuitenkin jotain hyvin samankaltaista. "Mulle nyt ja heti. Tekojeni seuraukset ovat huomisen murhe." Syö ensin jälkiruoka, sitten kasvikset. Elä tänään, maksa huomenna. Ensin hupi, sitten työ. Ajatus sotii perinteistä suomalaista ajatusmaailmaa ja kasvatuskulttuuria vastaan.

Kristitty saattaa maksaa elämässään kovin suuren hinnan, syödä paljon kasviksia ja kylvää itkien. Raamattu kuitenkin lupaa, että jälkkäri odottaa. Se, joka itkien kylvää, iloiten niittää. Se, joka on tässä elämässä maksanut kovan hinnan ja luopunut omastaan, saa itse lopulta enemmän.

Lukiossa minulle muodostui jännä tapa. Jos koulussa oli jälkkäriä, minun täytyi ensin maistaa sitä, ennen kuin aloitin pääruoan syömisen. Saatoin maistaa jälkkäriä myös kesken pääruoan. Jos jälkkäri oli hyvää, se motivoi syömään pääruoan loppuun, jotta pääsisi jälkkärin kimppuun.

Jumala antaa meille maistiaisia tulevasta, paloja taivaasta. Jumala parantaa ja muistuttaa samalla siitä, kuinka taivaassa kaikki meidän sairaudet ovat poissa. Jumala lohduttaa ja muistuttaa, kuinka taivaassa hän pyyhkii kaikki kyyneleemme. Jumala antaa sydämiimme yliluonnollisen ilon, joka on vain pieni häivähdys siitä ilosta, joka odottaa. Jumala antaa meidän maistaa jälkkäriä. Vaikkei näitä maistiaisia satelisi päivittäin, voidaan Raamatusta lukea Jumalan lupauksista ja antaa Sanan muistuttaa meitä siitä, kuinka meitä odottaa ihan parhaat bileet. 

perjantai 5. lokakuuta 2012

Vähemmän kauniista arjesta

Minunkin arkeani, kuten aivan liian monen suomalaisen arkea, varjostavat sisäilmaongelmat. Flunssaa, päänsärkyä, huonovointisuutta, yskää, hengitysteiden oireita. Pelkoa, huolta ja turhautuneisuutta. Jokapäiväistä.

Suomessa monet asiat ovat todella hyvin ja saan olla kiitollinen siitä, että saan asua näin kauniissa, puhtaassa maassa. Maassa, jossa ihmisiin voi luottaa, missä asiat toimii. Luonnon ja järvien keskellä.

Suomessa baareissakaan ei saa enää tupakoida. Hyvä niin! Eipähän kenenkään tarvitse olla passiivinen tupakoitsija tahtomattaan ja pilata keuhkojaan ja terveyttään. Miten voikaan olla niin, että samaisessa maassa lapset viettävät päivänsä kouluissa, joiden sisäilma on vähintään yhtä vahingollista! Kenenkään ei olisi pakko mennä tupakankatkuiseen baariin, mutta lasten on käytävä koulua. Opettajien on käytävä töissä. Opiskelijoiden on homehduttava sairastuttavassa ympäristössä saadakseen tutkinnon tehtyä.

Osa sisäilmaongelmista kärsivistä eivät voi enää asioida virastoissa, käydä kaupassa tai mennä lääkäriin. He asuvat teltoissa, parvekkeilla ja hirsimökeissä. Homeiden muodostamat myrkyt ovat tehneet tuhojaan näiden ihmisten kehoissa ja immuunijärjestelmissä. Todennäköisesti kuulut niihin onnekkaisiin, jotka eivät (vielä) oireile homeesta, mutta muista: nämä myrkyt eivät ole terveellisiä kenellekään.

Tämä on vain yksi esimerkki silmillä nähtävästä homeesta
Yle uutisoi tänään siitä, kuinka talojen homeen myrkyllisyyden syy on vihdoin selvinnyt. Homeiden muodostamat myrkyt muodostavat oikosulkuja kehon tärkeissä viestintäjärjestelmissä ja aiheuttavat niissä häiriöitä. Ylen mukaan tähän ongelmaan ei ole muuta ratkaisua kuin korjata elinympäristöä. Miksemme siis ottaisia asiaa vihdoin todesta ja korjaisi korjattavissa olevia kouluja. Täysin uusien koulujenkin rakentaminen saattaisi tulla edullisemmaksi kuin tulevien sukupolvien sairastuttaminen. Lapset eivät pysty puolustamaan oikeuksiaan, se on meidän aikuisten tehtävä. Missä on vastuu ja rohkeus? Missä on välittäminen ja viisaus? Mikä on tärkeysjärjestyksemme?

Monen suomalaisen tärkeimpiin arvoihin kuuluu terveys. Tämä ei kuitenkaan välttämättä näy käytännön tasolla. Homeoireilun vuoksi olen minäkin joutunut päivittämään tärkeysjärjestystäni. Meneekö työ terveyden edelle? Entä valmistuminen? Raha? En tee mitään englanninopettajan tutkinnolla, jos opiskellessani homeisissa tiloissa olen menettänyt terveyteni rippeetkin, tai jos Suomessa ei ole kouluja, joissa pystyisin työskentelemään.

Mitä pikemmin toimimme, sen parempi.

P.S. Käykää allekirjoittamassa adressi!
P.P.S. Yrittäkää suodattaa tekstin kliseisyys ja paatoksellisuus ;)

tiistai 2. lokakuuta 2012

Syksyn iloja


Sunnuntaina huomasin syksyn todella saapuneen, kun kävelin sateessa ja katsahdin jalkoihini: jalkakäytävästä ei näkynyt harmaata läiskää värikkäiden vaahteranlehtien alta!

Syksy on kyllä ollut täällä jo hetken. Kynttilät, lämpimät vaatteet, vesisade, koulukiireet. Kaikki selviä merkkejä syksystä. Tänä syksynä oon huomannut innostuneeni neulomisesta. Se, jos mikä on syksyn merkki, kun luennoilla neulepuikot kilisevät kilpaa.

Neulomisinnostuksissani päätin kokeilla neuloa maitotölkkiä :)
En ole koskaan ollut käsityöihminen, mutta ajattelin haastaa itseäni tekemään elämäni ensimmäiset villasukat tänä syksynä! Voi olla, etten ehdi saamaan niitä tämän syksyn aikana valmiiksi, mutta kunhan saisin ne alulle! :) Siinäkin on mulle haastetta, sillä en edes omista sukkapuikkoja enkä tosiaan osaa neuloa villasukkia.

Jos sulla on joku mainio sukkaohje, vinkkaa toki!


sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Rakastan vol. 82659109

Rakastan löytöjen tekemistä ja rakastan söpöjä purkkeja! Tässä viimeisin löytämistäni söpöistä kirpparipurkeista. Miten voikaan innostua joistain niin hölmöistä jutuista niin paljon?


Vieraita, kirjoja, vieraskirjoja

Kuulin tänään pikkusiskoltani, että hän oli kuullut Espoossa joltain tuntemattomalta ihmiseltä sen, että mulla on vieraskirja, johon listataan myös ruoka-aineallergiat ja nirsoudet. Huvituin! Tämä huhu kyllä pitää paikkansa.

Mä oon ite aika hankala vieras, kun mulla on muutamia ärsyttäviä allergioita. Moni mun ihanista ystävistä on välillä vähintään yhtä hankala ;) Mulla on superhuono muisti, joten ajattelinpa, että jos kerään vieraskirjaan ystävieni ruoka-aine mieltymykset ja epämieltymykset... Eipähän tarvitse joka kerta miettiä, että mitähän tuo ystävä pystyi syömään ja mitäköhän sitä kannattaa kokata kun joku tietty ihminen tulee kylään :)


Mun pitäis varmaan tehdä tästä blogista joku niksipirkan kilpailija ja keskittyä kirjoittamaan kaikista kummallisista ideoistani ja vinkeistäni ;) Ehkei kummiskaan. Mulle taitaa paremmin sopia se, että kirjoittelen siitä, mitä päähän juolahtaa ja silloin, kun satun muistamaan :) Ihanaa ja siunattua viikkoa sinulle, joka satuit kurkistamaan blogiini!




PS. Vieraskirjat on ihania! Eikö? Niitä on niin ihana lueskella jälkeenpäin :) Tosin harvemmin muistaa kyllä edes ottaa koko kirjaa esille kun joku tulee kylään... Kun tämänhetkinen vieraskirjamme tulee täyteen, taidankin askarrella seuraavan vieraskirjan jostakin söpöstä lastenkirjasta! Niissä on ihania kuvia ja yleensä tosi paljon tyhjää tilaa, johon kirjoittaa.

tiistai 11. syyskuuta 2012

Remember, amateurs built the ark, professionals built the Titanic.

Heikkous. Tuttu aihe, joka on tullut yhä läheisemmäksi tämän kesän aikana. Oon saanu nähä taas vähän omaa heikkouttani, mutta myös sitä, kuinka Jumala saa meidän heikkoudessa olla väkevä. Tämä on aihe, josta saan varmasti oppia vielä paljon.

Tämän maailman ja Jumalan valtakunnan periaattet eivät todellakaan kohtaa ja on onnellista saada linjata omia ajatuksiaan samaan linjaan Raamatun kanssa. Tässäkin asiassa Raamatusta saan löytää armon. Mä saan olla heikko ja oikeastaan on parempi saada kasvaa pienemmäksi. Ei oo kyse mun heikkoudesta ja mun taidoista, vaan Jumalan suuresta voimasta ja vallasta ja upeista suunnitelmista. Tää on taas sitä, että vaikka tää maailma edustaa minä-kulttuuria, niin kristinuskossa on kyse sinä-kulttuurista. Rukoillaan Jumalaa auttamaan meitä siinä, että saadaan kääntää katse omasta navasta muihin ihmisiin. Rukoillaan Jumalaa auttamaan meitä siinä, että voidaan kääntää katse omasta heikkoudesta häneen ja hänen suuruuteensa.

Toivottavasti sua rohkaisee tää ajatus, jonka löysin tänään Facebookin ihmeellisestä maailmasta:



Saadaan rohkeasti tehdä ja kokeilla uusia juttuja. Niitäkin, joissa ei olla maailman parhaita. Aina löytyy joku, joka osaa tehdä asian paremmin kuin sinä. Kuitenkin, Jumala tahtoo käyttää just sua. Kukaan ei voi sun puolesta rakentaa niitä sun elämän arkkeja. Sun vajavuudestas huolimatta ja ehkä jopa juuri sen kautta, Jumala tekee ihmeellisiä asioita.



Lights will guide you home

Rakastan valoa! Rakastan myös valaisimia... Ikävä kyllä mageimmat valaisimet on aina ihan törkeen kalliita. Noh, ajattelinpa näin syysillan ratoksi esitellä meidän kotimme tämänhetkisiä valoja. Ne ovat suurimmaksi osaksi opiskelijakodin edullisia ratkaisuja ;)

Keittiön korilamppu

...jonka löysin kympillä Anttilasta ;)

Femmalla Terran alelaarista eteisen kattoon.

Kynttilöitä voi mun mielestä kyllä polttaa ihan minä vuodenaikana tahansa.

Hups, tulipas hassun sävyinen kuva! Tää on meidän olkkarin lamppu...

...jonka väsäsin kertismukeista ;)

Ikea, oi Ikea!

Ja lisää ikeaa makkarista ;) Hääkuva taustalla

Miehen isoäidin vanha lamppu sai uuden elämän ja uuden varjostimen.

Ja lisää kynttilänvaloa!

Oli aika jännä viritelmä tuokin ;)

Olkkarista

Ja taas yksi Ikean ihanuus...

Riihimäen lasia kynttilälyhtynä

Purkin kyljessä olevan kuvion varjo piirtyy kauniisti seinille.
Syksy on taas täällä ja ulkona alkaa olla synkkää, mutta onneksi synkkyyttä ei tarvitse päästää kotiinsa.

Lohta maustettuna korianterilla ja limellä

Esittelenpä teille yhden lempiruoistani. Se on herkullista ja helppoa. Se syntyi kerran vahingossa, kun pohdimme vaihtoehtoisia makuja perinteiselle uunilohelle ja maut ovat osaksi varastettu vanhemmiltani. Näin opiskelijana on tullut aika paljon harrastettua lohitarjousten kyttäämistä, ja niitähän on yllättävän usein. Joten  tämäkään ruoka ei välttämättä tule kalliiksi! Tällä kertaa lohen kilohinta oli n. 5e.





Tärkeimmät ainesosat ovat tietenkin lohi, korianteri, lime, kookosmaito ja suola. Muuten voi soveltaa. Tässä kuitenkin suurpiirteinen resepti.

Lohta (n. 1kg)
Kookosmaitoa (tölkillinen riittää)
Tuoretta korianteria (melkein yksi ruukullinen)
Limeä (kokonainen tuore lime tai limemehua runsaasti)
Mausteita: suolaa (sekä vaikkapa pippuria, muutama ripaus garam masalaa, loraus makeaa chilikastiketta, muutama chili)
Lisäksi mahdollisesti useampi tomaatti, runsaasti sipulirenkaita tai pari kynttä valkosipulia, mitä nyt keksiikään :) Tomaatit kannattaa laittaa mahdollisimman isoina paloina, puolikkaina tai vaikkapa kokonaisina. Tällä kertaa laitettiin pieniä salottisipuleita, nam!

Kaikki vaan vuokaan, vuoka uuniin ja reilun puolen tunnin päästä pöytään ja lautaselle riisin seuraksi. 200 astetta riittää, voi toki laittaa kuumempaankin uuniin.


Maistui!

P.S. Eräs ystäväni kerran sanoi, että mun pitäis kirjottaa ylös mun reseptejä. Usein kun tulee hieman sovellettua ja keksittyä omia juttuja. Tämä taitaakin olla paras yritykseni tähän mennessä! Mutta jos kirjoittaisin reseptit ylös, tappaisiko se kenties luovuuden ja hauskuuden leivonnasta ja ruoanlaitosta?

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Mikä on vuoden turhin juhla?

No, enpä tiedä, mutta ehkä yks turhimmista on vappu. Vaikka onhan se joskus kyllä ihan hauskakin juhla :)

Tänä vappuna opeteltiin muutaman ystävän kanssa uusia temppuja. Youtubesta löytyi kasapäin opetusvideoita ilmapalloeläinten tekemiseen. Me tehtiin koiria, joutsenia, norsu, silkkiuikku, kirahvi ja muutama muu vähän epämääräisempi väkerrys :D Kokeile! Aloita vaikka koirasta ;)



Kevätpurojen solinaa, kasvun riemua huumaavaa

Kevät on yksi lempivuodenajoistani. Syyt ovat niitä samoja kliseitä, jotka kuitenkin ovat niin totta: valo, kasvu, kesän odotus, ensimmäiset leskenlehdet, raikkaan vihreät hiirenkorvat, elämän riemu, keväiset värit ja se tunne, kun voi lähteä ulos ilman takkia. Sulamisvesien muodostamia puroja voisi katsella hypnotisoituneena vaikka koko päivän, kunnes huomaa että varpaat sittenkin palelevat kevätkengissä ja sormikkaat voisivat kuitenkin olla vielä järkevät. Vaikka ulkona olisikin vielä hieman viileää, tieto lähestyvästä lomasta lämmittää kummasti.

Tänä keväänä, kuten monina muina keväinä, Jumala on jälleen saanut tehdä kevään myös mun sydämeen. Kutsunut elämään, antanut valonsa paljastaa, sulattanut lunta ja jäätä. Antanut auringon lämmittää ja antanut aavistuksia ja unelmia tulevasta. Jos kevät on tätä, mitä mahtaakaan kesä tuoda tullessaan?



 
ihan kaikki mun kukat ei tunnu kukkivan yhtä kauniisti...

"Kevätpurojen solinaa, kasvun riemua huumaavaa. Kaikkialla soi laulu onnellinen. Sinä uudeksi kaiken teet, kaikki toiveemme rauenneet. Sinä syliisi nostat rakastavaan. Hiljaa kuljen halki uuden maan, hiljaa odotan! Hiljaa Sinut kohdata nyt saan, Poika Jumalan.

Kevätpurojen solinaa, kasvunriemua huumaavaa.Sinä hellästi täytät kaipauksen. Herra sinua tervehdin, Sinä herätit minutkin. Soitat minussa kevään sinfoniaa. Hiljaa kuljen halki uuden maan. Hiljaa odotan! Hiljaa Sinut kohdata nyt saan, Poika Jumalan."





Purkkipäivä

Mä tykkään kaikenlaisista purkeista ja purnukoista, ne on söpöjä ja välillä tosi käytännöllisiäkin ;) Eräs tyttö aina sanoo että sen tekis mieli laittaa mut lasiseen purkkiin, joten ehkä mä olenkin jonkinlainen purnukka-ihminen..?

tämänpäiväiset purnukkani
Tänään askartelin taas pari purnukkaa lisää. Tai oikeastaan vain lisäsin niihin nupit vanhoista puisista shakkinappuloista, joita löysin kirpparilta 1€/kg. Ah, rakastuin niihin shakkinappuloihin, niistä vois tehdä vaikka mitä ihanaa!
...jotka löysivät paikkansa purkkirivistöstä