Syksyn iloja

Sunnuntaina huomasin syksyn todella saapuneen, kun kävelin sateessa ja katsahdin jalkoihini: jalkakäytävästä ei näkynyt harmaata läiskää värikkäiden vaahteranlehtien alta!

Syksy on kyllä ollut täällä jo hetken. Kynttilät, lämpimät vaatteet, vesisade, koulukiireet. Kaikki selviä merkkejä syksystä. Tänä syksynä oon huomannut innostuneeni neulomisesta. Se, jos mikä on syksyn merkki, kun luennoilla neulepuikot kilisevät kilpaa.

Neulomisinnostuksissani päätin kokeilla neuloa maitotölkkiä :)

En ole koskaan ollut käsityöihminen, mutta ajattelin haastaa itseäni tekemään elämäni ensimmäiset villasukat tänä syksynä! Voi olla, etten ehdi saamaan niitä tämän syksyn aikana valmiiksi, mutta kunhan saisin ne alulle! :) Siinäkin on mulle haastetta, sillä en edes omista sukkapuikkoja enkä tosiaan osaa neuloa villasukkia.

Jos sulla on joku mainio sukkaohje, vinkkaa toki!

Rakastan vol. 82659109

Rakastan löytöjen tekemistä ja rakastan söpöjä purkkeja! Tässä viimeisin löytämistäni söpöistä kirpparipurkeista. Miten voikaan innostua joistain niin hölmöistä jutuista niin paljon?

Vieraita, kirjoja, vieraskirjoja

Kuulin tänään pikkusiskoltani, että hän oli kuullut Espoossa joltain tuntemattomalta ihmiseltä sen, että mulla on vieraskirja, johon listataan myös ruoka-aineallergiat ja nirsoudet. Huvituin! Tämä huhu kyllä pitää paikkansa.

Mä oon ite aika hankala vieras, kun mulla on muutamia ärsyttäviä allergioita. Moni mun ihanista ystävistä on välillä vähintään yhtä hankala ;) Mulla on superhuono muisti, joten ajattelinpa, että jos kerään vieraskirjaan ystävieni ruoka-aine mieltymykset ja epämieltymykset... Eipähän tarvitse joka kerta miettiä, että mitähän tuo ystävä pystyi syömään ja mitäköhän sitä kannattaa kokata kun joku tietty ihminen tulee kylään :)

Mun pitäis varmaan tehdä tästä blogista joku niksipirkan kilpailija ja keskittyä kirjoittamaan kaikista kummallisista ideoistani ja vinkeistäni ;) Ehkei kummiskaan. Mulle taitaa paremmin sopia se, että kirjoittelen siitä, mitä päähän juolahtaa ja silloin, kun satun muistamaan :) Ihanaa ja siunattua viikkoa sinulle, joka satuit kurkistamaan blogiini!

PS. Vieraskirjat on ihania! Eikö? Niitä on niin ihana lueskella jälkeenpäin :) Tosin harvemmin muistaa kyllä edes ottaa koko kirjaa esille kun joku tulee kylään... Kun tämänhetkinen vieraskirjamme tulee täyteen, taidankin askarrella seuraavan vieraskirjan jostakin söpöstä lastenkirjasta! Niissä on ihania kuvia ja yleensä tosi paljon tyhjää tilaa, johon kirjoittaa.

Remember, amateurs built the ark, professionals built the Titanic.

Heikkous. Tuttu aihe, joka on tullut yhä läheisemmäksi tämän kesän aikana. Oon saanu nähä taas vähän omaa heikkouttani, mutta myös sitä, kuinka Jumala saa meidän heikkoudessa olla väkevä. Tämä on aihe, josta saan varmasti oppia vielä paljon.

Tämän maailman ja Jumalan valtakunnan periaattet eivät todellakaan kohtaa ja on onnellista saada linjata omia ajatuksiaan samaan linjaan Raamatun kanssa. Tässäkin asiassa Raamatusta saan löytää armon. Mä saan olla heikko ja oikeastaan on parempi saada kasvaa pienemmäksi. Ei oo kyse mun heikkoudesta ja mun taidoista, vaan Jumalan suuresta voimasta ja vallasta ja upeista suunnitelmista. Tää on taas sitä, että vaikka tää maailma edustaa minä-kulttuuria, niin kristinuskossa on kyse sinä-kulttuurista. Rukoillaan Jumalaa auttamaan meitä siinä, että saadaan kääntää katse omasta navasta muihin ihmisiin. Rukoillaan Jumalaa auttamaan meitä siinä, että voidaan kääntää katse omasta heikkoudesta häneen ja hänen suuruuteensa.

Toivottavasti sua rohkaisee tää ajatus, jonka löysin tänään Facebookin ihmeellisestä maailmasta:

Saadaan rohkeasti tehdä ja kokeilla uusia juttuja. Niitäkin, joissa ei olla maailman parhaita. Aina löytyy joku, joka osaa tehdä asian paremmin kuin sinä. Kuitenkin, Jumala tahtoo käyttää just sua. Kukaan ei voi sun puolesta rakentaa niitä sun elämän arkkeja. Sun vajavuudestas huolimatta ja ehkä jopa juuri sen kautta, Jumala tekee ihmeellisiä asioita.

Lights will guide you home

Rakastan valoa! Rakastan myös valaisimia... Ikävä kyllä mageimmat valaisimet on aina ihan törkeen kalliita. Noh, ajattelinpa näin syysillan ratoksi esitellä meidän kotimme tämänhetkisiä valoja. Ne ovat suurimmaksi osaksi opiskelijakodin edullisia ratkaisuja ;)

Keittiön korilamppu

...jonka löysin kympillä Anttilasta ;)

Femmalla Terran alelaarista eteisen kattoon.

Kynttilöitä voi mun mielestä kyllä polttaa ihan minä vuodenaikana tahansa.

Hups, tulipas hassun sävyinen kuva! Tää on meidän olkkarin lamppu...

...jonka väsäsin kertismukeista ;)

Ikea, oi Ikea!

Ja lisää ikeaa makkarista ;) Hääkuva taustalla

Miehen isoäidin vanha lamppu sai uuden elämän ja uuden varjostimen.

Ja lisää kynttilänvaloa!

Oli aika jännä viritelmä tuokin ;)

Olkkarista

Ja taas yksi Ikean ihanuus...

Riihimäen lasia kynttilälyhtynä

Purkin kyljessä olevan kuvion varjo piirtyy kauniisti seinille.

Syksy on taas täällä ja ulkona alkaa olla synkkää, mutta onneksi synkkyyttä ei tarvitse päästää kotiinsa.

Lohta maustettuna korianterilla ja limellä

Esittelenpä teille yhden lempiruoistani. Se on herkullista ja helppoa. Se syntyi kerran vahingossa, kun pohdimme vaihtoehtoisia makuja perinteiselle uunilohelle ja maut ovat osaksi varastettu vanhemmiltani. Näin opiskelijana on tullut aika paljon harrastettua lohitarjousten kyttäämistä, ja niitähän on yllättävän usein. Joten  tämäkään ruoka ei välttämättä tule kalliiksi! Tällä kertaa lohen kilohinta oli n. 5e.

Tärkeimmät ainesosat ovat tietenkin lohi, korianteri, lime, kookosmaito ja suola. Muuten voi soveltaa. Tässä kuitenkin suurpiirteinen resepti.

Lohta (n. 1kg)
Kookosmaitoa (tölkillinen riittää)
Tuoretta korianteria (melkein yksi ruukullinen)
Limeä (kokonainen tuore lime tai limemehua runsaasti)
Mausteita: suolaa (sekä vaikkapa pippuria, muutama ripaus garam masalaa, loraus makeaa chilikastiketta, muutama chili)
Lisäksi mahdollisesti useampi tomaatti, runsaasti sipulirenkaita tai pari kynttä valkosipulia, mitä nyt keksiikään :) Tomaatit kannattaa laittaa mahdollisimman isoina paloina, puolikkaina tai vaikkapa kokonaisina. Tällä kertaa laitettiin pieniä salottisipuleita, nam!

Kaikki vaan vuokaan, vuoka uuniin ja reilun puolen tunnin päästä pöytään ja lautaselle riisin seuraksi. 200 astetta riittää, voi toki laittaa kuumempaankin uuniin.

Maistui!

P.S. Eräs ystäväni kerran sanoi, että mun pitäis kirjottaa ylös mun reseptejä. Usein kun tulee hieman sovellettua ja keksittyä omia juttuja. Tämä taitaakin olla paras yritykseni tähän mennessä! Mutta jos kirjoittaisin reseptit ylös, tappaisiko se kenties luovuuden ja hauskuuden leivonnasta ja ruoanlaitosta?

Mikä on vuoden turhin juhla?

No, enpä tiedä, mutta ehkä yks turhimmista on vappu. Vaikka onhan se joskus kyllä ihan hauskakin juhla :)

Tänä vappuna opeteltiin muutaman ystävän kanssa uusia temppuja. Youtubesta löytyi kasapäin opetusvideoita ilmapalloeläinten tekemiseen. Me tehtiin koiria, joutsenia, norsu, silkkiuikku, kirahvi ja muutama muu vähän epämääräisempi väkerrys :D Kokeile! Aloita vaikka koirasta ;)

Kevätpurojen solinaa, kasvun riemua huumaavaa

Kevät on yksi lempivuodenajoistani. Syyt ovat niitä samoja kliseitä, jotka kuitenkin ovat niin totta: valo, kasvu, kesän odotus, ensimmäiset leskenlehdet, raikkaan vihreät hiirenkorvat, elämän riemu, keväiset värit ja se tunne, kun voi lähteä ulos ilman takkia. Sulamisvesien muodostamia puroja voisi katsella hypnotisoituneena vaikka koko päivän, kunnes huomaa että varpaat sittenkin palelevat kevätkengissä ja sormikkaat voisivat kuitenkin olla vielä järkevät. Vaikka ulkona olisikin vielä hieman viileää, tieto lähestyvästä lomasta lämmittää kummasti.

Tänä keväänä, kuten monina muina keväinä, Jumala on jälleen saanut tehdä kevään myös mun sydämeen. Kutsunut elämään, antanut valonsa paljastaa, sulattanut lunta ja jäätä. Antanut auringon lämmittää ja antanut aavistuksia ja unelmia tulevasta. Jos kevät on tätä, mitä mahtaakaan kesä tuoda tullessaan?

 

ihan kaikki mun kukat ei tunnu kukkivan yhtä kauniisti...

"Kevätpurojen solinaa, kasvun riemua huumaavaa. Kaikkialla soi laulu onnellinen. Sinä uudeksi kaiken teet, kaikki toiveemme rauenneet. Sinä syliisi nostat rakastavaan. Hiljaa kuljen halki uuden maan, hiljaa odotan! Hiljaa Sinut kohdata nyt saan, Poika Jumalan.

Kevätpurojen solinaa, kasvunriemua huumaavaa.Sinä hellästi täytät kaipauksen. Herra sinua tervehdin, Sinä herätit minutkin. Soitat minussa kevään sinfoniaa. Hiljaa kuljen halki uuden maan. Hiljaa odotan! Hiljaa Sinut kohdata nyt saan, Poika Jumalan."

Purkkipäivä

Mä tykkään kaikenlaisista purkeista ja purnukoista, ne on söpöjä ja välillä tosi käytännöllisiäkin ;) Eräs tyttö aina sanoo että sen tekis mieli laittaa mut lasiseen purkkiin, joten ehkä mä olenkin jonkinlainen purnukka-ihminen..?

tämänpäiväiset purnukkani

Tänään askartelin taas pari purnukkaa lisää. Tai oikeastaan vain lisäsin niihin nupit vanhoista puisista shakkinappuloista, joita löysin kirpparilta 1€/kg. Ah, rakastuin niihin shakkinappuloihin, niistä vois tehdä vaikka mitä ihanaa!

...jotka löysivät paikkansa purkkirivistöstä

Niksinurkka

Eilen tein kermavaahtoa glögikakkua varten (joka epäonnistui kaikilla mahdollisilla tavoilla, mutta sepä onkin toinen tarina...). Ongelma oli se, että kello oli jo yli kymmenen, joten en kehdannut vatkata vaahtoa sähkövatkaimella.

Vispilällä vatkatessahan saa kaiken maailman tuppitulehduksia sun muita, joten ajattelin kokeilla jotain muuta. Olin ostanut kermapurkin, jossa on uudelleensuljettava korkki (tällaisen). Änginpä sitten purkkiin kerman joukkoon ensimmäisen pienen puhtaan esineen, jonka löysin. Se sattui olemaan tölkinavaaja. Sitten hölskyttelin purkkia ja yhtäkkiä kerma olikin jo vatkautunut! Se toimi!

Kermaa tosin ei enää saanut sieltä ulos, joten purkki täytyi halkaista..

Vinkki: purkki kannattaa olla puolillaan kermaa, muuten se ei mahdu vaahtoutumaan ;)