Fastetid

Levosta käsin paastoon. Antakoon Jumala meille voimaa toteuttaa toisenlaista paastoa, jotta me voitais olla vapauttamassa syyttömiä kahleista, irrottamassa ikeen hihnoja, vapauttamassa sorrettuja, murskaamassa ikeitä, murtamassa leipää nälkäiselle, avaamassa kotejamme kodittomile, vaatettamassa alastomia, karttelematta apua tarvitsevia. (Jes. 58) Lue Jesajasta, mitä lupauksia Jumala liittää tähän toisenlaiseen paastoon.

Ehkä voisin ensi kerralla jättää suklaalevyn ostamatta ja laittaa rahaa järjestöille, jotka ruokkivat nälkäisiä. Ehkä voin tarjota lounaan opiskelijatoverilleni, jolta on jäänyt lompakko kotiin. Ehkä voisin käydä vaatekaappini läpi ja lahjoittaa ylimääräiset vaatteet vaikka Fidalle. Ehkä voisin jäädä auttamaan, vaikka myöhästyisinkin luennolta. Rukoillessani voisin huokailla Jumalan puoleen muiden puolesta. Pienenpieniä tekoja.

Mitä muuta toisenlainen paasto vois olla käytännössä tavallisen suomalaisen elämässä? Miten me voitais olla vapauttamassa syyttömiä ja sorrettuja ja päästämässä muita raskaiden taakkojen alta?

Siunattua paastonaikaa!

Toivo

Välillä on hyvä pukea sanoiksi omat arvot ja se, mihin uskoo ja ei usko. Kiteyttää elämän merkitys ja oman uskon ydin.

Huomasin tänään yhden tilanteen jälkeen pohtivani, miten olisin kiteyttänyt englanniksi sen, mille perustalle mun elämä perustuu. Illalla chaikupposen äärellä tuli pohdittua näitä kysymyksiä (ja paljon muutakin) ääneen ystävän kanssa ja yhtäkkiä monta tuntia olikin rientänyt ohi ja tee oli juotu jo ajat sitten.

...pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. Näin sanotaan ensimmäisessä Pietarin kirjeessä 3:15.

Mihin sun toivo perustuu? Mistä löydät toivon silloin kun toivoa ei näytä olevan?

Taikuutta vai jotain ihan muuta?

En ole vieläkään lukenut viimeistä potteria. Luin jonkin aikaa sitten kuudennen potterin ja kirja tempaisi mukaansa niin, että on kyllä pakko lukea seitsemäskin! Mutta, ei mun ollut tarkoitus Harry Pottereista kirjoittaa.

Yhtenä yönä rukoillessani huomasin ajattelevani, että onneksi rukous ei ole taikomista. Ei ole kyse siitä, kuinka hyvin pystymme keskittymään tai keskittämään ajatuksemme. Ei ole kyse tahdonvoimastamme tai oikeista sanoista tai taikasauvan heiluttamisesta. Ei ole kyse siitä, kuinka hyviä olemme rukoilemaan.

Enemmän rukouksessa on kyse Jumalasta, kuin meistä. Lupauksensa mukaan Jumala kuulee huokauksenkin, Jeesus rukoilee puolestamme ja Pyhä Henki rukoilee meissä. Saamme antaa huolenaiheemme (ja mitkä tahansa muutkin asiat) Jumalalle, joka on suurempi meidän murheita. Jumalalle, joka on Kaikkivaltias. Jumalalle, joka on meidän isä ja haluaa kuulla lastensa rukoukset. Ihana etuoikeus.

Mä en ole kovin hyvä rukoilemaan. Onneksi mun Jumala on sitäkin parempi kuulemaan rukouksia.

Erilainen kuningas

Jouluna muistetaan sitä, kuinka Jumala antoi ainoan poikansa tulla maailmaan ihmiseksi, kuinka Jumalan ainoa poika suostui luopumaan taivaallisesta luksuksesta ja syntymään paskanhajuiseen talliin. Jeesus todella tuli ihmiseksi, syntyi viattomana ja eli synnittömän elämän. Se olikin ensimmäinen ja viimeinen synnitön ihmiselämä. Hän ei kuitenkaan kuollut viattomana ja synnittömänä. Päinvastoin, hän kantoi ristille aikamoisen syntitaakan, nimittäin sun ja mun synnit ja koko ihmiskunnan pahuuden. En pysty edes kuvittelemaan, kuinka tuskallista on ottaa kannettavakseen sellainen taakka.

Jesajan kirjan 53. luvusta  voit lukea yhden monista vanhan testamentin ennustuksista, jotka kertovat Jeesuksesta. Jesaja kuvailee, kuinka meidän rikkomukset lävisti Jeesuksen ja meidän pahat teot ruhjoivat hänet, vaikka luulimme hänen kärsivän rangaistusta omista teoistaan. Jesaja myös kertoo, että näiden Jeesuksen haavojen hinnalla me ollaan parannuttu ja että Jeesus teki tämän jotta meillä olis rauha. Jumala maksoi kalliin hinnan meidän vapaudesta, ei anneta sen mennä hukkaan omalla kohdallamme.

Jeesus ei todellakaan tullut elämään mitään kiiltokuvaelämää eikä hän ollut mikään kansikuvapoika ihmisenä eläessään. Hän eli pakolaisena, häntä kiusattiin, ruoskittiin, hänen kasvoilleen syljettiin ja hänen ystävänsäkin jättivät hänet. Hän ei ainakaan Jesajan mukaan ollut naapuruston hyvännäköisin poikamies. Maanpäällisen elämänsä lopuksi hän kuoli kaamean kuoleman. Hän ei tehnyt tätä kenenkään pakottamana. Häntä pakotti rakkaus meitä kohtaan ja kuuliaisuus Isäänsä kohtaan.

Ainakin mä mokailen joka päivä. Tulee sanottua asioita, jotka haluais vetää takaisin ennen kuin on edes ehtinyt sanoa ne loppuun. Tulee sanottua asioita, joiden ei edes tajua satuttavan toista. Tulee heitettyä huonoa läppää. Tulee tehtyä asioita, joiden tietää olevan väärin. Tulee tehtyä asioita, joita yrittää olla tekemättä. Puhumattakaan ajatuksista ja asenteista tai niistä kaikista asioista, jotka jättää tekemättä! Mä joudun toteamaan, että mun sydän on kylmä ja likainen. Silloinkin, kun teen hyvää, huomaan usein tekeväni sen ihan vääristä syistä. (Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei niitä hyviä juttuja kannattaisi tehdä.) Usein, kun häpeän sanojani tai tekojani, huomaan häpeäväni niitä vain sen vuoksi, että mietin, mitä muut ajattelevat musta.

Tämän takia ja toisaalta tästä huolimatta Jumala antoi Jeesuksen syntyä Beetlehemin talliin ja lopulta kuolla Golgatalla. Mä ainakin tarvitsen anteeksantoa ja sitä, että Jumala puhdistaa mut. Siksi oon iloinen siitä, että meidän kuningas ei jäänyt taivaalliseen hoviinsa nauttimaan, vaan alentui elämään ihmiselämän ja kuolemaan meidän puolesta. Aikamoinen kuningas meillä!

Hyvää joulunodotusta myös sulle!

<3: Hanna

Arvokasta ja arvokasta

Nyt on pakko mainostaa, www.pariterapiakeskus.fi. Isäni avasi upouudet nettisivut ja on vaikea olla olematta ylpeä isästään. Ja miksei saisikaan olla ylpeä! :)

Harvoin jonkin palvelun hinnaston lukeminen laittaa ajattelemaan, mutta tällä kertaa laittoi. Hinnaston esiteltyään isäni humoristisesti vertaa pariterapian hintoja auton, lemmikin tai kodin huoltamiseen meneviin kuluihin. Naurattaahan se, että ihmiset ovat valmiita laittamaan vaikkapa lemmikkikoiraansa tai kauneudenhoitoonsa suuria summia rahaa. Se on ihan ok, että auton jakohihnan ja vesipumpun vaihto maksaa 600e, ulkomaanreissu tonnin ja ripsienpidennys reilun satasen. Onhan se tärkeää huoltaa autoaan, kotiaan, lemmikkiään ja ulkonäköään. Kuitenkin, monet pitävät terapiaa kalliina. Eikö oma hyvinvointi ja perheen hyvinvointi sitten ole sen arvoista, että siitä tulisi ihan yhtä lailla pitää huolta?

Sanotaan, että arvomme näkyvät kalenterissamme ja tiliotteessamme. Eihän se tietenkään ole koko totuus, mutta kyllä se jotakin kertoo. Ainakin omaan kalenteriini voisin raivata enemmän tilaa parisuhteeseen panostamiselle ja muutamille treffeille puolisoni kanssa.

Cookies!

Jaan teidän kanssanne yhden lempiresepteistäni, jonka olen saanut entiseltä naapuriltani, joka taas on saanut sen toiselta naapurilta. Lisäsin reseptiin hieman lisää suklaata ja tänään kokeilin myös banaania :)

125g voita
0,75 dl sokeria
0,75 dl fariinisokeria
2 kanamunaa
3 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
0,5-1 tl vaniljasokeria
200 g suklaata
(1 banaani)

Kaikki sekoitetaan keskenään ja paistetaan noin 15 min 200 asteessa uunin keskitasolla. Kun taikinaa kasaa pieniksi keoiksi leivinpaperille, täytyy huomioida se, että keksit leviävät todella paljon.

Muutama huomio vielä: voi on hyvä tietenkin sulattaa ja leivinjauhe sekoittaa jauhoihin. Suklaa ja banaani paloitellaan. Itse käytin voin sijasta Oivariinia, toimii. Laitoin reilun desin vehnäjauhoa ja loput täysjyväjauhoa ja vähän vehnäleseitä. Kaikensorttiset suklaat toimivat, tänään käytin Maraboun Daim-suklaata, nam! Jos tahtoo vieläkin suklaisempia keksejä, voi taikinaan sekoittaa muutaman lusikallisen kaakaojauhetta.

Todella helppo ja hyvä resepti!

Makumatka lapsuuteen

Mikä herättää sun muistot kaikkein parhaiten? Kuvat, maut, tuoksut? Melodiat, tunteet, esineet? Jos tämä olisi kyselylomake, lisäisin vielä vaihtoehdon "jokin muu, mikä?"

Puhuimme eräällä kurssilla siitä, kuinka kuvat kantavat tarinoita ja tuovat mieleen muistoja. Mulle kuvat ja esineet on tosi tärkeitä just niiden tarinoiden takia. Kuitenkin, tuoksut ja hajut saattavat yllättäen tempaista nykyhetkestä menneisyyteen.

Tänä viikonloppuna huomasin tehneeni pienen makumatkan menneisyyteen ja vähän toiselle puolelle maailmaa.

Kaikki alkoi siitä, kun K-kaupassa oli pomeloita tarjouksessa. En epäröinyt, vaan kannoin reilun kilon kokoisen greipin ja appelsiinin kaltaisen jättimäisen sitrushedelmän kotiin ihan innoissani. Kassalla yksi vanha mies kysyi minulta, että mikäs se tuollainen hedelmä on ja pian huomasin pitäväni hänelle ehkä liiankin perusteellisen mainospuheen pomelosta. Kaikki tämä innostus johtui siitä, että olin viimeksi lapsena Bangladeshissa syönyt pomeloa. Seuraavana päivänä kuorin pomelon ja söimme sitä ystävien kesken. En tainnut olla ainoa, joka ihastui tähän hedelmään! Tämä pomelo vei minut rottinkiseen korikeinuun riippumaan, popsimaan pomelonpaloja hennoilla kymmenvuotiaan lapsen sormilla ja nauttimaan ilmastoidusta huoneilmasta maassa, jonka kuumankosteaan ja saasteiseen ulkoilmaan tuntuu ensitapaamisella melkein tukehtuvan.

Lähde: Wikipedia

Viikonlopun makumatkailu tästä vain yltyi. Joimme chaita illan hämärässä, söimme bangladeshilaista munakasta aamupalaksi ja joimme papaijamehua. Ja tämä kaikki yllätti minut viikonloppuna, jonka ainoa suunnitelma oli leipoa suklaakakkua rakkaan ystävän kanssa.

Välillä tekee hyvää lähteä matkalle. Aina ei tarvitse lähteä omaa keittiötään kauemmas.

Kokeile. Käy ostamassa sitä karkkia, jota isä toi aina laivalta. Juo sitä teollisen makuista mehua jota kinusit lapsena. Syö kaakaojauhetta suoraan purkista ja tee murutaikinaa ihan vain syödäksesi sitä. And all you TCK's, kolutkaa kaupunkinne etniset ruokakaupat, kauppojen etnisen ruoan hyllyt ja netin loputtomat reseptit ja ruokablogit. Ostakaa pomelo tai tölkki Dr. Pepperiä. Ja kun käytte ulkomailla ja ostatte pullon Ribenaa, tuokaa toinen kaverille.

Maukasta viikkoa!

P.S. Tietääkö kukaan, mistä Suomessa saisi chai-masalaa? Taidan olla riippuvainen.

Askarteluja ja muuta sälää

Hei!

Tein uuden blogin, jonne kerään kaikkia askarteluun ja muuhun väkertämiseen liittyvää, joten tämä blogi tulee todennäköisesti tulevaisuudessa sisältämään vähemmän krääsää ja toivottavasti myös enemmän ajatuksia. Käykää toki kurkkaamassa myös askartelublogiani osoitteessa maalasin.blogspot.fi!

Siunattua viikkoa!

<3: Hanna

"Elä tänään, maksa huomenna."

Näin mainosti jokin pikavippejä tarjoava yritys tienvarsikyltissänsä.

"Elämä on lyhyt. Syö ensin jälkiruoka." Näin lukee talouspaperirullassamme.

Jälkiruoan syöminen ensin kuulostaa söpöltä ja hauskalta ja tässä mietelauseessa piilee toki myös viisaus. Elämä on lyhyt, mikset nauttisi siitä? Miksi eläisit sitku-elämää, kun voit elää nyt. Tehdä nyt. Toteuttaa unelmiasi. Nauttia saamistasi lahjoista. Sen sijaan, että haikailisit menneitä tai haaveilisit tulevasta voisit käyttää hyvin tämän hetken.

Näissä kahdessa lauseessa on kuitenkin jotain hyvin samankaltaista. "Mulle nyt ja heti. Tekojeni seuraukset ovat huomisen murhe." Syö ensin jälkiruoka, sitten kasvikset. Elä tänään, maksa huomenna. Ensin hupi, sitten työ. Ajatus sotii perinteistä suomalaista ajatusmaailmaa ja kasvatuskulttuuria vastaan.

Kristitty saattaa maksaa elämässään kovin suuren hinnan, syödä paljon kasviksia ja kylvää itkien. Raamattu kuitenkin lupaa, että jälkkäri odottaa. Se, joka itkien kylvää, iloiten niittää. Se, joka on tässä elämässä maksanut kovan hinnan ja luopunut omastaan, saa itse lopulta enemmän.

Lukiossa minulle muodostui jännä tapa. Jos koulussa oli jälkkäriä, minun täytyi ensin maistaa sitä, ennen kuin aloitin pääruoan syömisen. Saatoin maistaa jälkkäriä myös kesken pääruoan. Jos jälkkäri oli hyvää, se motivoi syömään pääruoan loppuun, jotta pääsisi jälkkärin kimppuun.

Jumala antaa meille maistiaisia tulevasta, paloja taivaasta. Jumala parantaa ja muistuttaa samalla siitä, kuinka taivaassa kaikki meidän sairaudet ovat poissa. Jumala lohduttaa ja muistuttaa, kuinka taivaassa hän pyyhkii kaikki kyyneleemme. Jumala antaa sydämiimme yliluonnollisen ilon, joka on vain pieni häivähdys siitä ilosta, joka odottaa. Jumala antaa meidän maistaa jälkkäriä. Vaikkei näitä maistiaisia satelisi päivittäin, voidaan Raamatusta lukea Jumalan lupauksista ja antaa Sanan muistuttaa meitä siitä, kuinka meitä odottaa ihan parhaat bileet. 

Vähemmän kauniista arjesta

Minunkin arkeani, kuten aivan liian monen suomalaisen arkea, varjostavat sisäilmaongelmat. Flunssaa, päänsärkyä, huonovointisuutta, yskää, hengitysteiden oireita. Pelkoa, huolta ja turhautuneisuutta. Jokapäiväistä.

Suomessa monet asiat ovat todella hyvin ja saan olla kiitollinen siitä, että saan asua näin kauniissa, puhtaassa maassa. Maassa, jossa ihmisiin voi luottaa, missä asiat toimii. Luonnon ja järvien keskellä.

Suomessa baareissakaan ei saa enää tupakoida. Hyvä niin! Eipähän kenenkään tarvitse olla passiivinen tupakoitsija tahtomattaan ja pilata keuhkojaan ja terveyttään. Miten voikaan olla niin, että samaisessa maassa lapset viettävät päivänsä kouluissa, joiden sisäilma on vähintään yhtä vahingollista! Kenenkään ei olisi pakko mennä tupakankatkuiseen baariin, mutta lasten on käytävä koulua. Opettajien on käytävä töissä. Opiskelijoiden on homehduttava sairastuttavassa ympäristössä saadakseen tutkinnon tehtyä.

Osa sisäilmaongelmista kärsivistä eivät voi enää asioida virastoissa, käydä kaupassa tai mennä lääkäriin. He asuvat teltoissa, parvekkeilla ja hirsimökeissä. Homeiden muodostamat myrkyt ovat tehneet tuhojaan näiden ihmisten kehoissa ja immuunijärjestelmissä. Todennäköisesti kuulut niihin onnekkaisiin, jotka eivät (vielä) oireile homeesta, mutta muista: nämä myrkyt eivät ole terveellisiä kenellekään.

Tämä on vain yksi esimerkki silmillä nähtävästä homeesta

Yle uutisoi tänään siitä, kuinka talojen homeen myrkyllisyyden syy on vihdoin selvinnyt. Homeiden muodostamat myrkyt muodostavat oikosulkuja kehon tärkeissä viestintäjärjestelmissä ja aiheuttavat niissä häiriöitä. Ylen mukaan tähän ongelmaan ei ole muuta ratkaisua kuin korjata elinympäristöä. Miksemme siis ottaisia asiaa vihdoin todesta ja korjaisi korjattavissa olevia kouluja. Täysin uusien koulujenkin rakentaminen saattaisi tulla edullisemmaksi kuin tulevien sukupolvien sairastuttaminen. Lapset eivät pysty puolustamaan oikeuksiaan, se on meidän aikuisten tehtävä. Missä on vastuu ja rohkeus? Missä on välittäminen ja viisaus? Mikä on tärkeysjärjestyksemme?

Monen suomalaisen tärkeimpiin arvoihin kuuluu terveys. Tämä ei kuitenkaan välttämättä näy käytännön tasolla. Homeoireilun vuoksi olen minäkin joutunut päivittämään tärkeysjärjestystäni. Meneekö työ terveyden edelle? Entä valmistuminen? Raha? En tee mitään englanninopettajan tutkinnolla, jos opiskellessani homeisissa tiloissa olen menettänyt terveyteni rippeetkin, tai jos Suomessa ei ole kouluja, joissa pystyisin työskentelemään.

Mitä pikemmin toimimme, sen parempi.

P.S. Käykää allekirjoittamassa adressi!
P.P.S. Yrittäkää suodattaa tekstin kliseisyys ja paatoksellisuus ;)