Huhtikuuta

Tässä muutamia tunnelmia huhtikuulta, joka onkin yhtäkkiä hujahtanut ohi!

Synttäriaamun kattaus

JKL

Jag

Rouva Margareta nauttii keväästä.

Desin mitan pohjalle ensin kourallinen cashew-pähkinöitä, painele riisi pähkinöiden päälle. Kumoa lautaselle.

Neilikoita vapuksi :)

Valo paljastaa

Tämä pitää paikkansa yhtä lailla puhuttaessa kevätauringosta ja likaisista kodeista kuin puhuttaessa toisenlaisesta valosta ja likaisista sydämistä.

Valo paljastaa. Onneks veri puhdistaa. Kiitos.

Ah, kevät!

Lopullisesti täytetty

Pääsiäinen ehti hujahtaa ohi ilman yhtäkään postausta, joten ajattelin tuoda blogintäytteeksi Jovin pääsiäisleirillä pitämäni pikku puheen hieman uudelleenmuotoiltuna:

Mä en tykkää täyttää Kelan kaavakkeita tai mitään muitakaan virallisia lomakkeita. Joskus mä tykkäsin niistä, koska mulle tuli tosi aikuinen ja itsenäinen olo kun mä täyttelin ite kaikki omat lomakkeeni. Mutta oikeesti ne on ihan sairaan rasittavia. Musta olis ihanaa kun joku täyttäis ne mun puolesta ja ihanaa, kun Make joskus tekeekin sen mun puolesta. Musta olis myös ihanaa välillä kuulla, että joku lupais tehdä mun läksyt mun puolesta, etenki silloin ku tuntuu hukkuvansa kaiken työn alle. Ku on kyse läksyistä tai Kelan lomakkeista, niin mä haluisin kuulla jonkun sanovan. "Ne on täytetty!" "Täytin ne sun puolesta." Se olis tosi huojentavaa ja helpottavaa, vaikka kyse onki tosi pienistä asioista elämän mittapuulla.

Nää sanat me saadaan kuulla Jeesuksen suusta. "Se on täytetty." Jeesus ei puhu meidän läksymonisteista tai Kelan kaavakkeista, vaan jostain isommasta. No, mistä?

Jeesus sanoi nämä sanat ja antoi henkensä ristillä. Jeesus täytti lain vaatimukset meidän puolesta elämällä synnittömän elämän. Myös ristintyö oli täytetty. Jeesus oli tullut maan päälle täyttämään tehtävän, mihin Isä oli hänet lähettänyt. Mun teologipikkusiskon mukaan tässä käytetään alkukielessä sellasta verbiä (tetelestai), joka viittaa asian tai tehtävän loppuunsaattamiseen. Vähän niinku mission accomplished. Oleellisena osana tässä tehtävässä oli ristintyö. Uhri. Jeesuksen kuoleminen meidän puolesta. Viimeinen ja kertakaikkinen syntiuhri, jonka viaton veri pesi pois meidän synnit.

Jokainen meistä on syntinen ja Jumalan oikeudenmukaisuus ja pyhyys vaatii, että synnistä rangaistaan. Jumala ei rakastavana isänä kuitenkaan halunnut passittaa meitä kaikkia suoraan kadotukseen, vaan antoi meille mahdollisuuden. Ja Jeesus oli kuuliainen Isälleen ja suostui tähän kaikkeen. Jumalan rakkaus ei oo mitenkään kovin ruusuista ja vaaleanpunaista glitterrakkautta, vaan aika rajua, raakaa, väkevää ja Jumalallista, erilaista kuin ihmisen rakkaus. Ei oo kivaa ja helppoa antaa omaa lastaan kärsimään tai suostua kärsimykseen joidenkin muiden vuoksi. Mutta sitä on Jumalan rakkaus.

Meidän osa on aika mukava, me saadaan olla tän rakkauden kohteita. Meidän synnit on maksettu. Tuo alkukielen verbi tetelestai oli Raamatun aikoina käytetty kuiteissa silloin, kun ne on maksettu täysin loppuun. Synnin palkka on kuolema, mutta Jeesus kärsi sen meidän puolesta.

Mitä Jeesuksen ristintyö merkitsee mulle? Vapautta. Elämää. Sitä, ettei mun tarvitse kärsiä rangaistusta mun syntien tähden. Synnillä on kyllä seurauksia, joilta ei voi välttyä, mutta se on eri asia.

Jeesus sanoi muutamia muitakin juttuja ristillä, joista yksi oli: "Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni." (Luuk. 23:46) En tiedä mitä sä ajattelet, mutta ei oo välttämättä helppoa uskoa henkeään Jumalan käsiin. Tunteistani huolimatta mä kuitenkin TIEDÄN, että tämän Jumalan, joka rakastaa meitä näin paljon... Tämän Jumalan käsiin on hyvä uskoa henkensä. Voidaan antaa Jumalan käsiin meidän elämä ja tulevaisuus. Itsemme kokonaan. Mä en ainakaan tiedä, kenen muun käsiin laskisin henkeni. En ainakaan omiini. 

Mun on paljon ihanampi elää, kun tiedän et mun elämä on Jumalan käsissä. Ennen kaikkea, mun on paljon ihanampi kerran kuolla, kun mun henki on Jumalan käsissä.

Ne, jotka ovat seuranneet blogiani, ovat huomanneet, että kuolema on lähiaikoina pohdituttanut. Mun mummoni kuoli jokin aika sitten ja mummon kuolemaan liittyneet tunteet yllätti. Surun lisäksi oli ilo, helpotus ja vahva toivo. Mummoni kuolinpäivän iltana tilitin tunteitani rakkaalle ystävälleni ja muistan ihmetelleeni, kuinka todelliselta ylösnousemus ja taivaan riemu tuntuivat. Todellisemmilta kuin koskaan aiemmin.

Ilman pääsiäisen tapahtumia näin ei olisi. Pääsiäisessä onkin mun mielestä kyse nimenomaan ilosta, toivosta ja Jumalan rakkaudesta. Jeesus voitti kuoleman. Elämä voittaa.

Yllättävän monella suomalaisella roikkuu risti kaulassa. Ainakaan mun korussa ei oo sitä Jeesusta roikkumassa siinä ristillä. Se risti on tyhjä. Mua se muistuttaa siitä, ettei Jeesus jäänyt ristille, eikä hautaan. Hän elää. Siitä voi varmasti moni todistaa oman elämän kokemuksillaan siitä, kuinka Jumala kohtaa. Hän hoitaa, puhuttelee, johdattaa, parantaa, tekee työtään ja yllättää. Tämän Jumalan kanssa on hyvä jatkaa tätä matkaa pääsiäisen jälkeiseen arkeen, mitä se sitten tuokaan tullessaan. Tämän Jumalan kanssa on hyvä jatkaa matkaa myös silloin, kun lopulta matka jatkuu rajan yli.

Siunattua pääsiäisen jälkeistä aikaa! Pääsiäisen sanoma on niin jättimäisen suuri, että sitä saa kyllä pohtia pääsiäisen jälkeenkin ;)

Kotimatkalla

Olen muuttanut elämässäni yli 20 kertaa, jos muutoksi lasketaan postiin tehty osoitteenmuutos, lähes koko omaisuuden roudaaminen uuteen osoitteeseen ja useamman kuukauden oleskelu kyseisessä kohteessa.

Asuimme suurimman osan ala-asteajastani ulkomailla, muutamassa eri maassa. Ulkoimailla koin olevani kovin suomalainen ja usein ikävöin Suomeen, kotimaahani.

Suomeen palattuamme koin yllättäen olevani koditon. En kuulunutkaan tänne, Suomi ei tuntunutkaan enää niin kodilta. Koin jatkuvaa kaipuuta ja koti-ikävää, mutta en ollut varma siitä, mitä tai mihin kaipasin. En varsinaisesti kaivannut takaisin. Jonkin aikaa "Mistä olet kotoisin?" oli yksi elämäni vaikeimpia kysymyksiä. Välillä yritin kovasti kuulua joukkoon, välillä en.

Noin 15-vuotiaana oivalsin, että taivas on mun kotimaa. Tajusin, etten välttämättä tule koskaan tuntemaan oloani kotoisaksi täällä, eikä mun tarvitsekaan. Elän hetken tässä maailmassa, mutta ikuisuuden kotona taivaassa. Kristitylle elämä on kotimatka. Tämä oli mulle tosi tärkeä oivallus, vaikka kuulostaakin kovin yksinkertaiselta. Nykyään tunnen yleensä oloni kovinkin suomalaiseksi ja tunnen oloni kotoisaksi monessakin paikassa ja kaupungissa. Yksi monista kodeistani on seurakunta.

Kuulin noin viikko sitten, että mummoni tulee hyvin todennäköisesti  kuolemaan lähipäivinä. Surun lisäksi koin helpotusta ja iloa, sillä tiedän mummon pääsevän vihdoin kotiin. Vaarin kuolemasta asti mummoni puhui odottavansa pääsyä taivaan kotiin, kunnes hän menetti puhekykynsä. Sen jälkeen odotus varmasti vaan lisääntyi.

Musta on ihanaa tietää, minne on matkalla. Onneksi tätä matkaa ei tarvitse tehdä yksin. Kristityn kotimatka ei aina kulje tasaisia ja asvaltoituja teitä, vaan matkalla on hyvin todennäköisesti myös nokkospolkuja, nimismiehen kiharaa ja routavaurioita. Jyrkkiä ylämäkiä, loskaa ja umpikujalta vaikuttavia hetkiä. Perillä kuitenkin pyyhitään kaikki kyyneleet ja paikataan kaikki lommot.

Mummoni kuoli keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Kotona vihdoin.

Fastetid

Levosta käsin paastoon. Antakoon Jumala meille voimaa toteuttaa toisenlaista paastoa, jotta me voitais olla vapauttamassa syyttömiä kahleista, irrottamassa ikeen hihnoja, vapauttamassa sorrettuja, murskaamassa ikeitä, murtamassa leipää nälkäiselle, avaamassa kotejamme kodittomile, vaatettamassa alastomia, karttelematta apua tarvitsevia. (Jes. 58) Lue Jesajasta, mitä lupauksia Jumala liittää tähän toisenlaiseen paastoon.

Ehkä voisin ensi kerralla jättää suklaalevyn ostamatta ja laittaa rahaa järjestöille, jotka ruokkivat nälkäisiä. Ehkä voin tarjota lounaan opiskelijatoverilleni, jolta on jäänyt lompakko kotiin. Ehkä voisin käydä vaatekaappini läpi ja lahjoittaa ylimääräiset vaatteet vaikka Fidalle. Ehkä voisin jäädä auttamaan, vaikka myöhästyisinkin luennolta. Rukoillessani voisin huokailla Jumalan puoleen muiden puolesta. Pienenpieniä tekoja.

Mitä muuta toisenlainen paasto vois olla käytännössä tavallisen suomalaisen elämässä? Miten me voitais olla vapauttamassa syyttömiä ja sorrettuja ja päästämässä muita raskaiden taakkojen alta?

Siunattua paastonaikaa!

Toivo

Välillä on hyvä pukea sanoiksi omat arvot ja se, mihin uskoo ja ei usko. Kiteyttää elämän merkitys ja oman uskon ydin.

Huomasin tänään yhden tilanteen jälkeen pohtivani, miten olisin kiteyttänyt englanniksi sen, mille perustalle mun elämä perustuu. Illalla chaikupposen äärellä tuli pohdittua näitä kysymyksiä (ja paljon muutakin) ääneen ystävän kanssa ja yhtäkkiä monta tuntia olikin rientänyt ohi ja tee oli juotu jo ajat sitten.

...pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. Näin sanotaan ensimmäisessä Pietarin kirjeessä 3:15.

Mihin sun toivo perustuu? Mistä löydät toivon silloin kun toivoa ei näytä olevan?

Taikuutta vai jotain ihan muuta?

En ole vieläkään lukenut viimeistä potteria. Luin jonkin aikaa sitten kuudennen potterin ja kirja tempaisi mukaansa niin, että on kyllä pakko lukea seitsemäskin! Mutta, ei mun ollut tarkoitus Harry Pottereista kirjoittaa.

Yhtenä yönä rukoillessani huomasin ajattelevani, että onneksi rukous ei ole taikomista. Ei ole kyse siitä, kuinka hyvin pystymme keskittymään tai keskittämään ajatuksemme. Ei ole kyse tahdonvoimastamme tai oikeista sanoista tai taikasauvan heiluttamisesta. Ei ole kyse siitä, kuinka hyviä olemme rukoilemaan.

Enemmän rukouksessa on kyse Jumalasta, kuin meistä. Lupauksensa mukaan Jumala kuulee huokauksenkin, Jeesus rukoilee puolestamme ja Pyhä Henki rukoilee meissä. Saamme antaa huolenaiheemme (ja mitkä tahansa muutkin asiat) Jumalalle, joka on suurempi meidän murheita. Jumalalle, joka on Kaikkivaltias. Jumalalle, joka on meidän isä ja haluaa kuulla lastensa rukoukset. Ihana etuoikeus.

Mä en ole kovin hyvä rukoilemaan. Onneksi mun Jumala on sitäkin parempi kuulemaan rukouksia.

Erilainen kuningas

Jouluna muistetaan sitä, kuinka Jumala antoi ainoan poikansa tulla maailmaan ihmiseksi, kuinka Jumalan ainoa poika suostui luopumaan taivaallisesta luksuksesta ja syntymään paskanhajuiseen talliin. Jeesus todella tuli ihmiseksi, syntyi viattomana ja eli synnittömän elämän. Se olikin ensimmäinen ja viimeinen synnitön ihmiselämä. Hän ei kuitenkaan kuollut viattomana ja synnittömänä. Päinvastoin, hän kantoi ristille aikamoisen syntitaakan, nimittäin sun ja mun synnit ja koko ihmiskunnan pahuuden. En pysty edes kuvittelemaan, kuinka tuskallista on ottaa kannettavakseen sellainen taakka.

Jesajan kirjan 53. luvusta  voit lukea yhden monista vanhan testamentin ennustuksista, jotka kertovat Jeesuksesta. Jesaja kuvailee, kuinka meidän rikkomukset lävisti Jeesuksen ja meidän pahat teot ruhjoivat hänet, vaikka luulimme hänen kärsivän rangaistusta omista teoistaan. Jesaja myös kertoo, että näiden Jeesuksen haavojen hinnalla me ollaan parannuttu ja että Jeesus teki tämän jotta meillä olis rauha. Jumala maksoi kalliin hinnan meidän vapaudesta, ei anneta sen mennä hukkaan omalla kohdallamme.

Jeesus ei todellakaan tullut elämään mitään kiiltokuvaelämää eikä hän ollut mikään kansikuvapoika ihmisenä eläessään. Hän eli pakolaisena, häntä kiusattiin, ruoskittiin, hänen kasvoilleen syljettiin ja hänen ystävänsäkin jättivät hänet. Hän ei ainakaan Jesajan mukaan ollut naapuruston hyvännäköisin poikamies. Maanpäällisen elämänsä lopuksi hän kuoli kaamean kuoleman. Hän ei tehnyt tätä kenenkään pakottamana. Häntä pakotti rakkaus meitä kohtaan ja kuuliaisuus Isäänsä kohtaan.

Ainakin mä mokailen joka päivä. Tulee sanottua asioita, jotka haluais vetää takaisin ennen kuin on edes ehtinyt sanoa ne loppuun. Tulee sanottua asioita, joiden ei edes tajua satuttavan toista. Tulee heitettyä huonoa läppää. Tulee tehtyä asioita, joiden tietää olevan väärin. Tulee tehtyä asioita, joita yrittää olla tekemättä. Puhumattakaan ajatuksista ja asenteista tai niistä kaikista asioista, jotka jättää tekemättä! Mä joudun toteamaan, että mun sydän on kylmä ja likainen. Silloinkin, kun teen hyvää, huomaan usein tekeväni sen ihan vääristä syistä. (Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei niitä hyviä juttuja kannattaisi tehdä.) Usein, kun häpeän sanojani tai tekojani, huomaan häpeäväni niitä vain sen vuoksi, että mietin, mitä muut ajattelevat musta.

Tämän takia ja toisaalta tästä huolimatta Jumala antoi Jeesuksen syntyä Beetlehemin talliin ja lopulta kuolla Golgatalla. Mä ainakin tarvitsen anteeksantoa ja sitä, että Jumala puhdistaa mut. Siksi oon iloinen siitä, että meidän kuningas ei jäänyt taivaalliseen hoviinsa nauttimaan, vaan alentui elämään ihmiselämän ja kuolemaan meidän puolesta. Aikamoinen kuningas meillä!

Hyvää joulunodotusta myös sulle!

<3: Hanna

Arvokasta ja arvokasta

Nyt on pakko mainostaa, www.pariterapiakeskus.fi. Isäni avasi upouudet nettisivut ja on vaikea olla olematta ylpeä isästään. Ja miksei saisikaan olla ylpeä! :)

Harvoin jonkin palvelun hinnaston lukeminen laittaa ajattelemaan, mutta tällä kertaa laittoi. Hinnaston esiteltyään isäni humoristisesti vertaa pariterapian hintoja auton, lemmikin tai kodin huoltamiseen meneviin kuluihin. Naurattaahan se, että ihmiset ovat valmiita laittamaan vaikkapa lemmikkikoiraansa tai kauneudenhoitoonsa suuria summia rahaa. Se on ihan ok, että auton jakohihnan ja vesipumpun vaihto maksaa 600e, ulkomaanreissu tonnin ja ripsienpidennys reilun satasen. Onhan se tärkeää huoltaa autoaan, kotiaan, lemmikkiään ja ulkonäköään. Kuitenkin, monet pitävät terapiaa kalliina. Eikö oma hyvinvointi ja perheen hyvinvointi sitten ole sen arvoista, että siitä tulisi ihan yhtä lailla pitää huolta?

Sanotaan, että arvomme näkyvät kalenterissamme ja tiliotteessamme. Eihän se tietenkään ole koko totuus, mutta kyllä se jotakin kertoo. Ainakin omaan kalenteriini voisin raivata enemmän tilaa parisuhteeseen panostamiselle ja muutamille treffeille puolisoni kanssa.

Cookies!

Jaan teidän kanssanne yhden lempiresepteistäni, jonka olen saanut entiseltä naapuriltani, joka taas on saanut sen toiselta naapurilta. Lisäsin reseptiin hieman lisää suklaata ja tänään kokeilin myös banaania :)

125g voita
0,75 dl sokeria
0,75 dl fariinisokeria
2 kanamunaa
3 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
0,5-1 tl vaniljasokeria
200 g suklaata
(1 banaani)

Kaikki sekoitetaan keskenään ja paistetaan noin 15 min 200 asteessa uunin keskitasolla. Kun taikinaa kasaa pieniksi keoiksi leivinpaperille, täytyy huomioida se, että keksit leviävät todella paljon.

Muutama huomio vielä: voi on hyvä tietenkin sulattaa ja leivinjauhe sekoittaa jauhoihin. Suklaa ja banaani paloitellaan. Itse käytin voin sijasta Oivariinia, toimii. Laitoin reilun desin vehnäjauhoa ja loput täysjyväjauhoa ja vähän vehnäleseitä. Kaikensorttiset suklaat toimivat, tänään käytin Maraboun Daim-suklaata, nam! Jos tahtoo vieläkin suklaisempia keksejä, voi taikinaan sekoittaa muutaman lusikallisen kaakaojauhetta.

Todella helppo ja hyvä resepti!